Joulua

Hyvät joulut kaikille lukijoille. Palailen asiaan ensi vuonna. Nyt on nimittäin kiire.

Aivan loppu

Tässä vähän surullista musiikkia

Vaikeita aikoja

Mistään ei nyt oikein tule mitään. Hommat ei suju ja päässä pyörii liian paljon kaikkea muuta. Pieni flunssakin painaa päälle. Uni tulee vasta pikkutunneilla ja sitten heräilen vasta puolilta päivin. Kandityön palautukseen on aikaa tasan kuukausi. Kiire tulee. Prkl.
Viikonloppuna oltiin leirillä Somerolla. Perjantaina avattiin kovalla sählyllä Halikossa ja lauantaina siirryttiin kauaksi korpeen. Lauantaina suunnistelin kevyesti ja lenkkeilin kevyesti. Sunnuntaina vaeltelin vielä kevyemmin. Lisäksi pelasin vähän pingistä kovaa. Aika kohmeessa ja väsynyt olin koko leirin ajan. Syyt ovat luettavissa ekasta kappaleesta.
Nyt ei kyllä oikein ole mitään positiivista kerrottavaa. Eiku onhan, voitin lotossa 11€.

Lopuksi kaunista musiikkia

"This is the life...

...and you wake up in the morning your head feels twice the size." Näin lauleskelee Amy MacDonald. Ja hienosti laulaakin. Samanlaisia fiiliksiä on ollut tässä viime aikoina melko usein. Viimeiseen kolmeen viikkoon on mahtunut opiskelijoiden pm-kisoja, klamydian keikkaa, sählyturnausta ja olutjahtia. Hienoja tapahtumia ja hienoja hetkiä on ollut riittämiin. Olen tavannut paljon uusia mukavia ihmisiä ja nähnyt vanhoja kavereita vuosien takaa. Univelkaa on kertynyt kymmeniä tunteja, mutta luultavasti maailmakin on parantunut samaan tahtiin.

Nyt on tullut kuitenkin taas aika hiljentyä ja rauhoittua, keskittyä vihdoin leipätyöhön. Kandityö pitää saada valmiiksi ja lenkille pitää venyä useammin. Ei siinä sen kummempaa.

"Where you're gonna go and where you're gonna sleep tonight?"

Onk ny hyvä?

Joojoo tätä tää pöntön sekoaminen teettää. Voi olla, että seuraavien parin kuukauden aikana juttujen taso laskee entisestään. Syynä on kandidaatintutkielma, joka nyt ei sinänsä ole mikään ponnistus. Tiedän vain, että en jaksa keskittyä 10min kauempaa kerrallaan sen tekemiseen. Inspiraation löytymiseen tarvittavan ajan käytän tietysti turhanpäiväiseen netissä roikkumiseen ja varmasti myös tänne kirjoittamiseen.
Urheilusta puhumista pyrin välttämään viimeiseen asti. Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö kävisi lenkillä. Luultavasti tulee käytyä 2-4 kertaa päivässä urheilemassa. Sisällä ollessa kun tahtoo pää hajota aivan täysin. Joo ei mulla muuta, kattellaan taas.

Päivän biisi:
I'll fly with you

Småkke

Joo Småkke on aina Småkke. Mitään poikkeusta ei tänäkään vuonna ollut. Tärkeintä tietysti oli yhdessäolo ja järmäilyt kavereiden kanssa. Kisa meni taas kerran penkin alle. Alkuverryttelyssä vielä kulki, mutta ykkösen jälkeen ei. Jossain kakkosrastin jälkeen sain kiusakseni yllättävät vatsakrampit. Ei ole sellaisia muistaakseni koskaan vielä ollutkaan. Juoksu ei sen jälkeen ollut mitenkään mukavaa. Jossain perälenkillä mietin että en pääse täältä koskaan pois. Tulihan se maalikin sieltä lopulta, mutta eipä se paljoa oloa helpottanut. Se siitä.

Yökeihäänheitossa tyydyin katsojan ja kannustajan osaan. Sen jälkeen pienet spekuloinnit ja seuraavana aamuna virkeänä kisapaikalle. Sanoin illalla, että meitin päivämiehet vetää jäätävän hyvin ja niinhän ne oikeastaan vetikin. Varsinkin Mädi. Hyvällä mielellä voitiinkin siirtyä bussimatkalle, johon kuului tietysti peruskuviot mäkkärisafkoineen ja yhteislauluyrityksineen. Laivalla totesin humppiksen menon vaisuksi ja olin lähes aikeissa mennä nukkumaan. Lopulta tuli kuitenkin nukuttua se perus pari tuntia. Kivaa oli, vaikka ei varmaan kaikkien mielestä.

Kouluhommat tahtoo nyt vähän kaatua niskaan ja pönttö on sen verran sekaisin ettei pysty keskittymään mihinkään.

Ilmoja pidelly...

"Ja siitä ens kauesta kirjoitan lisää ensi viikolla." No, meni reilu pari viikkoa, mutta tässä on jotain. 25-manna meni ihan ok. Ykkösjoukkuekutsu tuli lopulta ja se oli tärkeää. Tilanne ei kuitenkaan missään nimessä ollut mitenkään helppo. Tiesin, että oli olemassa ehkä yksi henkilö itseni lisäksi, joka luotti minuun. Olin se heikko lenkki, jonka suoriutumista muut pelkäsivät. Tätä enkä mitään muutakaan epäolennaista en kuitenkaan lähtöhetkellä miettinyt vaan annoin mennä. Suoritus oli ihan kohtuullinen, ehkä 1,5min tuli koukkua. Juoksu oli kevyttä, mutta voimatonta. Olin itse tyytyväinen juoksuun ja palautteen mukaan pari muutakin. Joukkueen suoritus on kuitenkin tärkein. Parempaa odotettiin. Ens kauella sit taas.

Ens kausi tulee. Myös minun kohdallani. Jos 25-manna olisi mennyt aivan persiellensä niin olisin tosissaan joutunut miettimään. Koulun puolesta ei pitäisi olla mitään esteitä harjoittelulle. Aion siis satsata taas parin hiljaisemman kauden jälkeen harjoitteluun vähän paremmin. Pohjat on kunnossa joten uskallan laittaa kaiken peliin. Myös taito/mentaalipuoleen on tarkoitus kiinnittää huomiota aiempaa enemmän. Katsotaan kuin äijän käy.

Still alive

Älkää vielä poistako tätä blogia suosikeista. Kyllä mä tänne vielä kirjoitan. Ihan oikeesti. Tässä on vaan taas ollut kaikenlaista vääntöä puhumattakaan harmeista. Nyt on sitten viimein aikaa kirjoitella tänne kun pitäisi lukea tentteihin ja toisaalta tehdä kandityön valmisteluja.

Menneistä kisoista en jaksa kirjoittaa mitään, koska en oo varma oonko missään ollutkaan. Kovin vahvasti ei ainakaan ole mennyt. Vielä on muutamat Ruotsin reissut jäljellä ja sit voi taas sanoa "ens kauel."

Ja siitä ens kauesta kirjoitan lisää ensi viikolla. Silloin olen taas yhden asian suhteen viisaampi.

Etsintä jatkuu...

Viikonloppu ei tuonut merkittävää tulosta etsintään. Jotain ehkä ymmärrän paremmin, mutta aika hukassa olen edelleen.

Tuntuu kuin...

...tästä palapelistä puuttuisi yksi pala, miksei toinenkin. Aloitan etsinnät. Toivottavasti löydän puuttuvat palat vielä joskus.

NuJu + e-Games

Viime viikonloppu tuli vietettyä Espoon suunnalla kisaturismin ja kilpailemisen merkeissä. Lauantaina nuoriso oli vauhdissa Nuorten Jukolassa. Kisa oli jännittävää seurattavaa, vaikka oman seuran juniorit eivät tällä kertaa oikein onnistuneetkaan. Onneksi vanhan seuran eli TuSsin junnut olivat sen verran liekeissä, että jännitys säilyi loppuun asti. Onnittelut heille kuudennesta sijasta. Tuli siinä kisan edetessä muisteltua omiakin Nuorten Jukoloita. Hauskoja kisojahan ne olivat. Palkintosijoilla taidettiin olla kolmesti eli 1997, 1999 ja 2000. Sijoitukset olivat 10, 8 ja 6.

Sunnuntaina oli vuorossa e-Gamesit + Huippuliigan finaali. Edellisen kirjoituksen lopussa toivoin, että positiivinen trendi juoksun suhteen jatkuisi. Toivomus kävi toteen. Sadekeli raikasti ilman ja sitä myöden hengityskin oli helpompaa. Maasto ja polusto olivat osittain 2000-luvun alkupuolen Espoon leireiltä tuttua. Matkaa Espoon wanhaan leirikeskukseen oli kilpailukeskuksesta vain noin parin kilometrin verran.
Aloitin kisan rauhallista vauhtia ja yritin pitää juoksun rennon letkeänä. Kisan luonne kävi selväksi heti alussa. Polkutykitystä ja rastien poimintaa polun vierestä. Ysirastille asti lupsuttelin ihan sujuvasti, mutta sitten lähdin aivan väärää polkua ja aika lailla väärään suuntaankin. Ei siinä aikaa kuitenkaan mennyt hukkaan kuin reilu 30sek. Kahdelletoista oli aika pitkä väli ja koko matka polkua ja tietä. Siinä yritin lisätä vauhtia, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Ois tarvittu ainakin yksi lisävaihde. Kyseisellä välillä happo kömpi koneistoon siinä määrin, että viidestä viimeisestä rastista neljää piti koukkia joitain kymmeniä sekunteja, mukaanlukien myös viimeinen viitoituksen päässä ollut rasti.
Tästä suorituksesta jäi lopun kämmäilyistä huolimatta hyvä maku ja 25-mannaa varten tämä oli hyvä harjoitus. SM-yöhön toivon myöskin hyvää juoksuvirettä ja sitä myötä varmasti suunnistuskin sujuu. Karsinta on tarkoitus juosta aivan totisena kisana ja B-finaali sitten vähän rennommin.

Joo ja työt loppuivat viime perjantaina. Kahden viikon kuntoutusloma on edessä. Tarkoitus on käydä lenkillä ja venytellä alaselkä kuntoon.

AM-keskimatka

Mukavat kisat ja juoksussakin oli viitteitä paremmasta. Takkiin tuli tietysti vauhdissa reilusti, mutta nyt juoksu ei ollut tuskaista könyämistä. Keskittyminen suunnistukseen tosin kärsii, kun ajatukset ovat pelkästään juoksussa. Kisan jälkeen ajattelin, että ei niitä virheitä nyt niin hirveän paljon tullut. Tarkempi analyysi ja väliaikojen näkeminen muutti ajatukset vähän toisen suuntaiseksi.
Alun vetelin ihan hyvin, mutta pitkällä vitosvälillä ajatukset alkoivat karkailla ja siinä tulikin sahattua semmoinen kolmisen minuuttia. Rastivälillä varmaan minuutti ja rastia vielä kaksi. Kutoselle singahdin pummin jälkeen ja pieleen tietysti. Ysille sorvasin sitten kunnon koukut. En kyllä ollut täysin samaa mieltä kartan ja maaston kanssa ja rastia piti hakea parin minuutin verran. Helppo rastihan se oli ja olisi varmaan löytynytkin suoraan jos olisin lähestynyt varmempaa reittiä.

Ensi viikonloppuna on taas uudet kisat edessä. Toivottavasti positiivinen trendi juoksun suhteen jatkuu ja voin alkaa keskittyä suunnistukseenkin.

Hiisirastit

Olipahan totaalista retkeilyä. Lähtöön juostessa fiilis oli jo kohtuu nahka eikä se siitä mihinkään parantunut maastossakaan. Olin kuitenkin päättänyt etten keskeytä. Tosin sen päätöksen kanssa jouduin pari kertaa tosissaan taistelemaan. Ajelin sitten hölkkävauhdilla koko radan ja lopussa välillä kontaten. Suunnistus sujui alkuun hyvin, mutta loppua kohden aloin myös ottaa koukkua oikein isolla kädellä. Tällästä tää on. Maasto oli kyllä hienoa ja vaativaa. Aloin miettiä, että josko sitä lähtisi myös SM-pitkille retkeilemään. Kai sielläkin hieno maasto on, ja vaativa rata kanssa.

Ensi viikolla alan tekemään parin tunnin sauvakävelylenkkejä. Jos vaikka sais pari kiloa painoa pois.

Rakkaan harrastuksen pariin

O-ringenin jälkeinen lyhyt kisatauko päättyy ja syksyn väännöt alkavat. Olen kahminut ohjelmaan kisoja aikaisempiin vuosiin verrattuna reilusti. Innostus suunnistukseen on säilynyt hyvänä koko kesän ajan. Olen hyväksynyt sen, että voin suunnistaa myös hieman hiljaisemmalla vauhdilla nautiskellen. PK-vauhtia kovemmaksi ei näin siitepölyaikana parane vauhtia nostaa, koska silloin loppuu happi ja sitten loppuu myös hyvä meininki. Luultavasti olo palailee taas normaaliksi siinä vaiheessa kun kelit kylmenevät ja rikoota ja craftia saa kiskoa niskaan. Siihen saumaan osuu sopivasti 25-manna ja Småkke. Mikäs sen mukavampaa kuin hyvä kulku kauden pääkisoissa.

26km tuparisuunnistuksen jaksoin hienosti maaliin. Aikaa kului, mutta en hyytynyt. Tikissä ollaan. Käytän taas härskisti hyväkseni muiden kirjoituksia, joten käykää lukemassa tOden blogista lisää juttua matkan varrelta.

P.S Mäksä ala sprintteriksi, siitä sä kuitenkin tykkäät:)

Tjena

Tuli tässä iltateetä nautiskelessa ja netissä surffatessa mieleen, että vois taas kirjoitella tännekin jotain. Lukijoitakin kuulemma on. Ei tässä tosiaan mitään sen kummempaa turinoitavaa ole, mutta on tässä jotain sentään tapahtunut.

Jukolan jälkeen otin pienet flunssat päälle ja juhannus kului mukavasti Tammisten merenrantahuvilalla. Leppoisaa grillaamista ja saunomista kavereiden kanssa. Viikonloppuisin on ollut aina jotain hauskaa, mutta en nyt enää muista mitä. Arkisin ei sitten oikein mitään kummempaa jaksa tehdä. Töiden jälkeen ilta kuluu nukkuessa ja/tai lenkillä. Töissä on kyllä ollut leppoisaa eikä kiirettä lainkaan. En ole hajonnut yhtään niin paljon kuin aikaisempina kesinä. Siksi ehkä olen jaksanut käydä lenkillä ja jopa suunnistamassakin.

Pari viikkoa sitten vietettiin Halikko O-dayta. Varsin hieno setti, josta kaikki ovat jo lukeneet Mäksän sivuilta. Kerrottakoon omasta puolesta sen verran, että olin nahka. Mutta oli kivaa.

Viime viikolla oli yksi kesän kohokohdista. Nimittäin O-ringen Sälenissä. Pitkään aikaan ensimmäinen oikea kesälomaviikko ja ei sitä oikein paremmin olisi voinut viettää. Mahtavat maastot ja mahtavat kelit. Ankkurilaisiakin oli melko paljon mukana. Radat olivat vaikeita ja pitkiä. Kisoja en kuitenkaan juossut kovinkaan tosissaan, lähinnä harjoitusmielessä. Tulokset olivat sitten sitä luokkaa. Enkä tosin olisi 13km rataa kisavauhtia jaksanutkaan. Rentouduttua ja fiilisteltyä tuli sitten vähän enemmän. Banketti elikkäs kuudes etappi oli sitten oma lukunsa. Paljon tuli nähtyä tuttuja, juteltuakin ja ehkä tehtyä jotain tyhmää, mutta kaikkea ei voi muistaa. Anteeksi niistä ja terveiset kaikille mukana olleille:)

Olikohan vielä jotain. Tuskin.

Ensi perjantaina juostaan ennen tupareita semmoinen 30km suunnistusjuoksu Pöytyältä Lietoon. Lähes koko matka on kartoitettu ja kattaa viisi karttaa. Siinä sitä on haastetta meikäläisen kunnolle.

Töitä on vielä semmoinen vajaa neljä viikkoa. Sitten vietän parin viikon kuntoutussession. Sen jälkeen Jyväskylään ja sitten alkaa syksy ja hiiohoi. Täältä tullaan.

Tuskien taival Jukolassa

Jukolassa oli tänä vuonna juostavana kolmosjoukkueen kakkososuus. Luotto on nykyisellään sitä luokkaa, että edes kakkosjoukkueeseen ei ole asiaa. Kunnon pitäisi olla kohdallaan, mutta suunnistustaito, maastojuoksukyky ja itseluottamus ovat täysin nollassa. Iloisella mielellä olin kuitenkin taas reissussa ja elättelin toiveita paremmasta tulevaisuudesta suunnistusurheilun parissa.

Kisapaikalla oli ihan mukava tunnelma ja Ankkurin teltassa mukava pötkötellä kahvia litkien. Venlojen viestin aikana yritin hakea sitä Jukolan huumaa, mutta oma fiilis jäi jotenkin vaisuksi. Olin vain väsynyt ja eihän se kisa Ankkurin osalta kovin hyvin taaskaan mennyt. Harmi, että Sannalle sattui viime vuoden tapaan huono päivä juuri Venlojen viestiin. TuSsilla oli mahdollisuus yllättää, mutta Vroni kosautti taas kerran ankkuriosuudella. Ilta alkoi hämärtyä ja sadettakin ripotella. Miesten lähdön aikaan Jukolafiilis sitten iski aivan puun takaa. Katselin lähtöä screeniltä ja taustalla soi Sibeliuksen Finlandia. Siinä hetkessä oli jotain hienoa ja sain hyvän olon päälle.

Ennen lähtöalueelle siirtymistä kerroin yliluutnantti Kivelälle, että juoksu tuntuu vähän siltä, että tänään saattaa olla pitkän lenkin päivä. Eipähän sitten turhaan tärise odottelemassa puomilla. Lähtöalueella tsekkasin koneelta, että Antti taitaa vedellä ihan mukavasti parin sadan joukossa. Verryttelin hetken ja vaihdoin muutaman sanan Jampan, Rädyn, Antzan, Görfezin ja Ollisalon kanssa. Sitten olinkin valmiina taistoon.

K-1 (33)

Läksin vain ryskimään uraa pitkin mäen yli ojanotkoon ja sieltä kankaalle. Tiomilan tapaan olin taas alkukiihdytyksessä hitaimpien joukossa, mutta tällä kertaa äijiä ei tullut oikealta ja vasemmalta ohi, koska olin uran tukkona eikä kukaan halunnut lähteä puskaan rypemään. Linjan alla aloin katselemaan karttaa ja totesin olevani reilusti liikaa oikealla eli linjan tolppien kohdalla. Otin tiukan käännöksen vasuriin ja ojaa myötäillen rastille.

1-2 (34)

Arvoin reitinvalintaa kauan ja lopulta valitsin luultavasti väärin. Lähdin kiertämään vasemmalta tietä. Tiellä totesin, että juoksu ei taaskaan kulje yhtään. Rastiakin piti hieroa joitain kymmeniä sekunteja, koska en vain nähnyt lippua pusikoiden takaa.

2-3 (123)-4 (93)

Nämä lyhyet välit menivät hyvin. Muistin myös leimata ennen juomapaikkaa.

4-5 (40)

Juomapaikalta suoraan ylös mäkeen ja jyrkänteiden välistä notkoa mäkien väliin, vähän matkaa vasemmalle ja sieltä ylös rastille. Suunnitelma oli tämä, mutta rastia ei meinannut löytyä. Oli niin peitteistä maastoa, että lipsahdin rastin ohi kivirastille(194). Siitä sitten takaisin ja taas meni varmaan minuutti hukkaan. Turha varmaan sanoa, mutta nousussa hapot olivat jo korvissa.

5-6 (42)

Vetelin yksinään polulle ja sieltä sain pari tyyppiä mukaan. Ilmeisesti joku ruottalainen näki numeroni väärin ja luuli minua joukkueen numero 3 juoksijaksi. Oikeasti numero oli 300. Kaveri vielä hehkutti jotain, että: ”Det är Angelniemen Ankkuri, de är bra!” Valitettavasti en kuitenkaan pystynyt täyttämään äijän odotuksia veturina toimisesta. Hakkuulla olin taas aivan hapoilla ja nilkat alkoi olla jo aika kovilla.

6-7 (43)

Läpsyttelin ajouraa pitkin rastille.

7-8 (47)

Ylämäessä aloin olla jo melko tummaa poikaa. Takaa jyräsi joku iso letka ja iskin siihen peesiin. Terän Mäki-Mix siellä myös huuteli koodia. Rasti oli kuitenkin onneksi kaikilla sama. Sain lisää voimaa ajattelemalla niitä kaikkia kuntoilijajoukkueita ja varsinkin manageroimaani OHVP-teamia, jossa Takalokastarin Matti taivalsi samaa osuutta. Luulen, että Matti oli vielä enemmän hapoilla kuin minä.

8-9 (124)

Heikelän selkää seuraillen rastille.

9-10 (54)

Edessä oli pitkä väli ja muutama kaveri letkassa. En ehtinyt tehdä sen kummempia suunnitelmia vaan läksin perään. Maastopohja ei tässäkään kohtaa ollut mitään herkkua ja jalka jäi johonkin kivien väliin. Siitä sitten kunnon turvat ja sääri, nilkka, ja käsivarsi paskaksi. Piti jäädä hetkeksi keräilemään ja ottamaan happea. Letka tietysti karkasi. Ensimmäisen kerran alkoi oikeasti vituttaa. Pakko oli kuitenkin jatkaa matkaa ja taapersin ajouraa pitkin tielle. Takaa tuli muutaman hengen letka ja sen mukana menin rastille vähän pidemmän tiekierron kautta eli Kaakkolammin vierestä tietä melkein rastille asti.

10-11 (55)

Letka lähti väärään suuntaan joten oli pakko irtaantua rastille yksinään. Tunsin itseni hetken ajan päälliköksi.

11-12 (57)

Uraa rastille. Jengiä oli aika paljon pyörimässä alarinteessä. Päällikköfiilis edelleen. Muut pummaa ja meitsillä on homma hanskassa.

12-13 (61)

Uraa pitkin etiäpäin. Ylämäessä otin muutaman kävelyaskeleen. Eiköhän sieltä joku huudellut heti, että: ”Ade, ei kävellä!” Rädyn Harrihan se siinä tikkasi ohi. Päällikköfiilis katosi välittömästi. Iskin peesiin.

13-14 (64)

Ei muuta kuin uraa pitkin Harrin perässä.

14-15 (126)

Sama kuin edellä. Rastilla näin taas Mäki-Mixin, vaihdettiin taas koodeja.

15-16 (44)

Hajontahärdelli alkoi. Lähdin taas Harrin perään, mutta sitten totesin suunnan vääräksi. Mäki-Mixillä oli sama ongelma ja lähdettiin kahdestaan omalle rastillemme, joka osoittautui melko vaativaksi. Suoraan kuitenkin löytyi.

16-17 (152)

Yhteistyö Mixin kanssa jatkui. Sujuvasti uria pitkin rullattiin. Tuntui jopa kulkevan, vähän.

17-18 (90)

Edelleen samaa hajontaa Mixin kanssa. Rasti näytti aika pahalta. Ennen rastimäkeä notkossa oli niin jäätävää puskaa, ettei meinannut läpi päästä. Tyhjällä alueella ennen rastia ei kyllä ollut mitään hajua missä mennään, mutta sieltä se vain löytyi.

18-19 (69)

Kuusysi löytyy aina.

19-20 (118)

Tiet Mixin kanssa erosivat. Tein aika huonon reitinvalinnan ja jouduin taas hirvittävään paskaan. Hetken kestänyt hyvä meininki alkoi kadota ja väsymys taas painaa.

20-21 (74)-22(76)

Uria pitkin. Kaaduin sata kertaa, löin säären ja polven ja jäin vielä kertaalleen ojaan jumiin. Olin aivan nahat. V-käyrä oli melko tapissa.

21-22 (96)

Loppu alkoi häämöttää ja sen kunniaksi otin taas kunnon koukut. Helppo rasti, mutta kävin kiertämässä pari muutakin hajontarastia. Jengiä sinkoili vieressä ympäriinsä enkä tiennyt yhtään mihin suuntaan pitäisi mennä. Siinä kun seisoin kartta auki kiroilemassa, niin joku jannu kehtasi vielä tulla kysymään sijaintiaan. Meinasin sanoa, että näyttääkö tämä nyt saatana siltä, että mä tiedän missä ollaan. Jätin kuitenkin sanomatta.

22-23 (121)

Bisterin perässä.

23-24 (81)

Uraa pitkin. Takareidet krampissa. Sitten sieltä tulee Görfez huutelemaan. Yritin vielä lyödä perään, mutta ei vaan pystynyt. Olisin jättänyt edelliset koukut tekemättä niin G ei olisi saanut kiinni.

24-25 (100)- M

Yritin loppuun asti, itku meinasi tulla. Sanoin Kivelälle puomilla, että ottaa rauhallisesti. Maasto on raskas.

Maalissa iski sitten kaikki hapot ja kivut päälle. Hyvä kun pystyin kävelemään. Suoritus oli huono. Ajattelin, että Viesticupissa ropisee taas miinuksia oikein isolla kädellä. Mietin taas kerran, että voiko kukaan olla näin huono. Lenkillä on käyty, silti en jaksanut yhtään. Ennen osasin sentään suunnistaa, nyt en osaa sitäkään. Loppuyö/aamu kului kisaa seuratessa. Ankkurilla ei tämäkään viesti sujunut odotusten mukaan. Mäksä otti taas vähän liikaa koukkua eikä JiiPeelläkään ollut paras päivänsä. Iloa ankeaan aamuun toi Deltan ja Lynxin hyvät suoritukset. Ensi vuonna juostaan Mikkelissä. Jossain sisällä on halu tehdä vielä joskus kovia juoksuja. Tietäisi vaan miten tällaisen elimistön saa sellaiseen iskuun, että se on mahdollista.

I find the heart but then I hit the wall

Kesätunnelmia

Joo, se on kesä taas ja taas on aika aloittaa ainainen valitus kuinka päivät/illat kuluvat töissä ja koko ajan väsyttää. Allergiat painaa päälle ja sitä myöden on kulku taas kadoksissa seuraavien noin kolmen kuukauden ajan. Rahat ja terveys kuluu erilaisissa riennoissa, joita kesä tarjoaa. Mutta ei siinä, kyllä mä silti tykkään kesästä. Suomessa on 9kk vuodesta talvi joten kyllä kesästä kuuluu nauttia kaikista harmeista huolimatta.

10mila08

Täältä tulee Tiomilan matkakertomusta. Tuskin se enää ketään kiinnostaa, mutta sain tossa kartan ja innostuin.

Prologi
Juoksin siis MS Parman kolmosessa kakkososuutta. Pitkää yötäkin tarjottiin, mutta edeltävät viikot eivät olleet menneet mitenkään hienosti treenin puolesta. Totesin, että 12,25km on ihan riittävästi. Olin matkassa aika lailla turistimeiningillä. Toimin päivällä Heidin kanssa naisten joukkueen "huoltajana" ja olin muutenkin koko päivän jalkojen päällä enkä tietysti nukkunut yhtään. Unohdin kompassin ja varalampunkin kotiin. Onneksi Gurulla ja Macolla oli varaosia mukana. Viestin alkamisajankohdastakaan ei ollut täyttä varmuutta. Ihmettelin vain kun Maco vetää jo vermettä niskaan. Kuulin siinä, että startti onkin 22.00 eikä 23.00.

Verrytellessä ei tuntunut mitenkään herkältä, mutta ei myöskään yllättäen aivan paskaltakaan. Väliajoista päätellen km-vauhdit oli taas laskettu aivan persielleen. En nähnyt varvauksessa joukkueeni aloittajaa E-M Vainiota, joten siirryin sitten pikkuhiljaa vaihtoalueen suuntaan. Kärkikin oli jo tulossa vaihtoon. Kyselin manageri-Määtältä tilannetta, mutta mies oli aivan pönttö sekaisin, koska kärki oli tosiaan tulossa vaihtoon eikä Öysteiniä näkynyt missään. Siirryin siis loppusuoran varteen ottamaan lukua juoksijoista ja kannustamaan Paukea.

Kisa

K-1
E-M tulikin mielestäni yllättävän hyvin, 12min kärjestä ja isossa letkassa. Alkuvälit olin nähnyt jo screeniltä etukäteen joten sen suhteen ei ollut mitään yllättävää. Alun pellolla ja polulla jengiä lappoi ohi oikealta ja vasemmalta, normaali tilanne siis. Otin oman, suoran reitinvalinnan niittyä ja polkua pitkin, joka ei yllättäen kelvannut kenellekään muulle. Rastilla olikin sitten ihan reilusti porukkaa ja letkajenkka kakkosvälille oli valmis.

1-2
Kompassi ja kartta tanaan ja letkan mukaan. Kulku olisi riittänyt kovempaankin vauhdinpitoon, mutta en jaksanut sooloilla tai rynniä tässä vaiheessa. Loppuvälillä tien jälkeen vedettiin kyllä niin jäätävään shittiin, että ois pitänyt irtaantua letkasta ja ottaa vähän parempi reitti. Viimeistään tällä välillä totesin, että on parempi suunnistaa vain itse. Identtikin meinasi hävitä siihen puskaan, mutta onneksi SportIdent kelluu.

2-3-4-5-6
En voi käsittää, että tälläisiä välejä on huippusuunnistuskilpailussa. Kyllä siellä silti jengiä näytti pyörivän. Etenin yksinään muista välittämättä.

6-7
Taas vähän pidempää väliä. Letka oli taas koossa. Ei muuta kuin taas letkan mukaan ja uria pitkin rastimäkeen. Tälläkin välillä kävi mielessä, josko sitä lisäisi vauhtia. Tyydyin kuitenkin edelleen letkan vauhtiin. Matkaa vaihtoon oli kuitenkin reilusti. Rastimäessä parinkymmenen hengen letkasta alkoi sinkoilla jengiä joka suuntaan. Lopulta juoksin yksinään suoraan rastille. Liekö ollut hajontaa.

7-8
Lyhyt vaikean näköinen väli ja kuopparasti. Singahdin kuitenkin vain rinnettä alas ja tietysti väärälle hajontarastille. Siitä sitten sujuvasti omalle rastille.

8-9-10-11-12
Aivan ihanaa laapotusta polkuja ja niittyjä pitkin. Tässä vaiheessa taitoin taivalta aika lailla yksikseni. Yleisörastin kohdalla alkoi tuntua ensimmäisen kerran vähän pahalta. Kiittelin itseäni etten lähtenyt rynnimään letkajenkkaväleillä.

12-13
Rasti 13 vaikutti melko pahalta ja sitä ennen olisi kivuttava kaksi nousua. Varvauksen jälkeisessä mäessä hapot oli jo korvissa ja pientä krampin tuntua reisissä. Järki kuitenkin pelasi ja rauhoittelin tilannetta. Rastimäkeen kiivetessä jostain oli ilmestynyt taas kymmenkunta kaveria letkaan. Peukut pystyssä lähestyin rastia ja siellä se oli niin kuin pitikin.

13-14
Taas aika lyhyttä väliä. Letkasta singahteli taas porukkaa joka suuntaan, mutta pidin suunnan ja otin rastin.

14-15
Lyhyt väli ja maastosta ja kartasta ei oikein saanut selvää. Tällä kertaa letka oli valinnut etenemismuodoksi avorivin ja näin rastikin löytyi.

15-16
Sitten olikin kivuttavana 12-13-välillä noustu rinne toiseen suuntaan. Nyt oli onneksi pururataa alla ja nousu vähän loivempi. Päätin juosta ylös ja katsoa miten kavereilla kulkee. No eihän niillä kulkenut ja otin edestä uuden selän. Näillä sijoilla juostessa on kiva, kun meikäläisenkin vauhdilla pystyy jättämään jengiä juoksemalla. Rasti oli taas helppo ja nyt alkoi olla kisa niin lopussa, että uskalsin nostaa vauhdin maksimiin.

16-17-18-19
Helppoja polkuvälejä. Kattelin vain koodeja, että käyn oikeat rastit.
Viimeiselle pudotettaessa kompuroin sen verran, että pohkeeseen iski kramppi.

19-M
Yritin kehittää jotain loppukiriä, mutta kaaduin vain turvalleni ja toinenkin pohje kramppasi. Sen jälkeen juoksu oli normaaliakin säälittävämmän näköistä toikkarointia.

Epilogi
Suunnistus pysyi hanskassa koko matkan lukuunottamatta kakkosen huonoa reitinvalintaa. Rata oli niin helppo ettei siinä oikein ollut haastetta. Juoksu kulki yllättävän hyvin loppumatkan kramppeja lukuunottamatta. Oman juoksun jälkeen siirryin taas turistiosastolle kannustamaan ja tsemppaamaan ykkösen miehiä. Saatoin sihauttaakin. Kilpailun loppu oli taas kunnon jännitysnäytelmä ja Maxin loppukiri ei taaskaan jättänyt ketään kylmäksi.

Tässähän näitä tunnelmia reilun kuukauden takaa. Tackar ja nähdään Jukolassa.

HCR

Tiomilan karttaa ei ole vielä näkynyt, enkä ole kyllä kysellytkään. Matkakertomus tulee kyllä joskus.

Viime aikoina on ollut kaikenlaista kiirettä. Muuttohommia piti hoidella, autonhuollossa oli pientä häsmäkkää ja lisäksi koulussa oli viimeinen työviikko. Nyt ollaan voiton puolella. Muutto on hienosti suoritettu ja kalusteetkin alkavat löytää oikeille paikoilleen. Auto on viimein turvallisesti Turussa, mutta edelleen jokseenkin paskana. Luulen, että hienosti palvelut Punainen Paholainen on tullut tiensä päähän. Koulussa on vielä jäljellä pari tenttiä ja joitakin sähköpostitse palautettavia tehtäviä. Siltäkin osin alkaa vihdoin helpottaa.

Lauantaina kävin kirmaisemassa Helsinki City Runin. Puolimaratonista siis puhutaan. Olin helmikuussa voimani tunnossa kun menin ilmoittautumaan tähän tapahtumaan. Viimeisen kuukauden harjoittelu ei ole kuitenkaan mitään kaunista katsottavaa. Siksi olinkin vähän pelko puserossa, että miten äijän käy. Vuonna 2006 juoksin vastaavan kisan maratonvauhdin kokeilukisana kevyesti aikaan 1.27. Nyt ajattelin, että 1.30 alitus oisi kova juttu.
Sää ei varsinaisesti suosinut meikäläistä. Olin tilannut aamuksi ennen kisaa vesisateen ja kisan ajaksi noin 15 asteen lämpötilaa. Vesisadetta ei tullut ja lämpötilakin taisi olla lähes 25 astetta, auringossa ainakin. Lähdin matkaan myös hieman rikkinäisillä lenkkareilla, koska parempiakaan ei sattunut olemaan saatavilla.

Aloitin rennosti ja tonnien ajat pyörivät 4.10 ja 4.25 välillä. Viiden kilsan kohdalla oli eka juomapiste. Yritin juoda vauhdissa, mutta ei siitä mitään tullut. Piti jatkaa melko kuivin suin matkaa. Puksuttelin aika hyvissä fiiliksissä sinne 10-11 kilometrin juomapaikalle asti. Puolessa välissä matkaa huomasin, että olen 1.30 tavoiteaikaa hieman jäljessä eikä oikein tehnyt mieli kiristää vauhtia. Sitten siirryttiin pölyävälle hiekkatielle. Happi ei enää kulkenut, kurkku kuivui ja aurinkokin siinä paisteli suoraan niskaan. 12-17km meni aika tuskaisissa merkeissä ja päätin etten enää ikinä juokse mitään kisaa. Vauhti ei kuitenkaan merkittävästi hidastunut. 17km kohdilla juomapaikalla piristyin kuitenkin huomattavasti ja laskeskelin siinä päissäni, että jos vetelen viimeset 4,1km noin 4.00min/km vauhtia tai vähän ylikin niin mahdollisuuksia 1.30 alitukseen on. Aloitin siitä rajun, hurmioituneen kirin ja raastoin kohti maalia. Yllättävän hyvin jaksoin painaa. Jengiä tuli solkenaan selkä edellä vastaan, uskokaa tai älkää. 19km kohdalla aikaa oli mennyt muistaakseni 1.21 ja risat, 20km kohdalla 1.25. Maalissa siis nettoaika eli lähtöviivalta maaliviivalle 1.29.33, mutta virallinen aika eli lähtölaukauksesta maaliviivalle 1.29.54. Lähtöryhmässähän oli 2500 juoksijaa. Ei siinä ihan keulilla lähtöviivalle päässyt. Aika tiukille siis meni tavoiteajan kanssa, mutta pakko tähän on olla tyytyväinen ja voishan sitä joskus taas osallistua kuntojuoksukisaan.

Tiomilan yössä

Sain koottua itseni elävien kirjoihin ja juoksin sen toisen osuuden. Kisasta lisää kunhan saan jostakin kartan ja voin vähän spekuloida suoritusta.

Päivän biisi: Sonata Arctica - San Sebastian

Pitäisikö itkeä vai nauraa?

Juuri kun luulin olleeni pohjalla, joku päätti heittää minulle vielä lapion. Kilpailukausi henkilökohtaisten kilpailujen osalta ei siis auennutkaan vielä Siljarasteilla. Viime tiistaina iski nimittäin viisaudenhampaan aiheuttama tulehdus. Buranan voimalla sitkistelin pari päivää kunnes pääsin hammaslääkäriin. Tuomio oli selvä. Lääkekuuri päälle ja hammas poistetaan kolmen viikon päästä. Tulehduksen ja lääkkeiden ansiosta olo oli sen verran heikko ettei kilpailemisessa olisi ollut mitään järkeä. Toki otin myös pienet flunssat siihen päälle.

Sellaista tosiaan. Tiomilakin siellä jo kolkuttelee. Nohevana taistelijana hommasin itselleni (tai manageri hoiti) joukkuepaikankin. Toista osuutta olisi luvassa. Tällä hetkellä 12,3km tuntuu aika kovalta haasteelta ja luulen, että fiilistä pitää tarkistaa vielä useammankin kerran tällä viikolla. Voi olla, että olen tosiaan pelkästään huoltajana mukana. Jukolassa sitten taas.

Koulussa odottaa vielä loppusetit. Tarkoittaa noin neljää tenttiä, yhtä ainekirjoitusta, yhtä harjoitustyötä ja kahta esitelmää. Menköön omalla painollaan.

Yössä

Kevät alkaa olemaan sen verran pitkällä, että kiinnostus koulunkäyntiin on täysin nollassa. Itse asiassa kiinnostus ylipäätään mihinkään on aika nollassa. Tentteihin en jaksa lukea, vaikka pitäisi. Lenkillä voisin käydä enemmän, mutta ei siitä mitään hyötyä olisi kuitenkaan. Ainakin jää aikaa kaikenlaiseen turhaan kuten blogikirjoitteluun ja surffaamiseen. Olen myös yrittänyt purkaa pahaa oloani loputtomalla musiikin kuuntelulla. Olenkin löytänyt monta mulle uutta hyvää artistia.

Kilpailukausi jatkuu sunnuntaina Siljarastien merkeissä. Matkana on aika tiukka 9,1km. Toivottavasti jaksan loppuun asti. Tiomilaan lähden näillä näkymin huoltajaksi/turistiksi. Ykkösjoukkuepaikka ei (tietenkään) auennut ja kakkosjoukkuetta ei vaivauduttu lähettämään matkaan. Olen kuitenkin sen verran suurviestifanaatikko, että kisoihin on pakko päästä, vaikka sitten juomapullonkantajaksi. Onhan se hienoa olla edes pieni osa menestyvää joukkuetta.

Pian on edessä muutto taas kesäksi Turkuun. Enää en jaksa pyöriä vanhempien nurkissa, vaan muutan saunalliseen vuokrayksiöön. Tervetuloa lenkkikaveriksi ja saunomaan. Voisin taas yrittää käydä lenkillä kesälläkin, jotta syksyllä liikkuminen olisi vähän kevyempää.
Työt alkavat 19.5. Siinä sitä sitten taas painetaan duunia aina syyskuun alkuun asti. Onneksi kesällä riittää jälleen tapahtumia lähes joka viikonlopulle ja onhan siinä Oringenkin välissä.

Oikeastaan odotan kesää.

Kevätyössä

Meni taas sen verran nihkeästi etten jaksa mitään kummempia reittiselostuksia kirjoitella. Lyhyt kooste yön tapahtumista on kuitenkin paikallaan.
Pääsin matkaan Crespon ja Timon jälkeen sijalla 18. Sijahan oli mainio ja varsinkin Crespon comeback-juoksu erittäin jäätävä. K-pisteelle juostessa kone ei tuntunut käynnistyvän lainkaan. Letkaa olisi ollut tarjolla, mutta vauhti ei riittänyt. Ykkönen löytyi hienosti ja kakkonen lopulta pienten hakkuuhäröilyjen jälkeen. Kolmoselle otin alhaalta oikealta kulkevan reitinvalinnan. Olihan minulla oikeanpuoleisin hajontarasti. Tietysti löysin itseni pienten kikkailujen jälkeen kahdelta väärältä hajontarastilta ennen omaani. Tämän episodin jälkeen olin vailla seuraa. Kahdelle seuraavallekin rastille oli pitkää hajontaa tarjolla. Neloselle mennessä sain jonkin ryhmän kiinni ja piti siinäkin pienet kiemurat ottaa ennen rastia. Vitoselle mennessä lisäsin vauhtia, koska siinä vaiheessa alkoi kulkemaan. Kutoselle könysin jyrkänteiden välistä Oikarisen perässä ja seiskavälillä alkoikin sitten muodostua jonkinlaista letkaa. Tosin Oikarista en enää nähnyt. Letka ei kuitenkaan ollut kovin vauhdikas ja siirryin veturin paikalle. Seiska löytyikin hyvin pienestä pysähdyksestä ja ihmettelystä huolimatta. Kasille jatkoin vetohommia ja se menikin telkkänä. Rasti ei kuitenkaan kelvannut takanatulijoille paitsi Kinnin Juholle, joka ilmestyi jostain kuvioihin mukaan. Juhon kanssa sitten läpsyteltiin rauhallista vauhtia aina maaliin asti. Rastit löytyivät kohtuullisen hyvin viimeistä lukuunottamatta.
Semmonen viesti tällä kertaa. Alussa olisi tarvinnut tsempata vähän enemmän, jotta olisin päässyt letkoihin. Vauhtia vain lisää niin hyvä tulee. Ykkösjoukkue jatkoi menestyskulkuaan, mahtavaa.

Södertälje

Joo tuota, oltiin leirillä Södertäljessä. Ohjelmaan kuului kaksi suunnistustreeniä, kaksi juoksulenkkiä ja yksi viestisuunnistuskilpailu. Vettä ei satanut eikä ollut myöskään lunta. Ihan kivaa siis oli vaikka en jaksanut juosta enkä osannut suunnistaa.
Laivamatkalla olisi kannattanut mennä heti nukkumaan. Maanantai oli nimittäin täysin turha päivä ja sen olisi voinut pyyhkiä kalenterista kokonaan pois. Toivottavasti saan kerättyä itseni takaisin elävien kirjoihin Kevätyön viestiin mennessä. Eikä se varmaan ketään haittaa vaikka en saisikaan.

Kevättä rinnassa

Kevät on näköjään saapunut myös Jyväskylään. Lämpöasteet ovat kivunneet reiluun kymmeneen jo parin päivän ajan. Lumi sulaa pois kovaa tahtia ja meininki on kuin Venetsiassa. Vesi virtaa kaduilla ja kura roiskuu. Siinä on kiva lipsutella menemään jalan tahi pyörällä.

Tänään on lähtö kevään toiselle Ruotsin leirille. Tällä kertaa Tuhkolman lähtettyville Södertäljeen. Onneksi sieltäkin on kuuleman mukaan lumet sulaneet. Sunnuntaina on edessä viime vuoden tapaan kilpailukauden avaus Kolmårdskavlenin merkeissä. Siitä se kilpailuralli sitten taas alkaa. Yritän taas saada väsättyä jotain kilpailuraportteja tänne, mahdollisesti karttojen kera. Luultavasti kiinnostus kuitenkin taas loppuu jossain vaiheessa.

Oskarshamn

Pääsiäisleiri takana. Hienoa oli. Maastot enimmäkseen priimaa ja säätkin suosivat. Treeniä tuli tehtyä ihan kivasti. Suunnistettua tuli kolme kertaa yöllä ja neljä kertaa päivällä. Kolme treeniä juoksin kovaa. Suunnistus sujui pääasiassa hyvin. Sujuvuus tietysti puuttui, mutta se varmasti kehittyy kevään mittaan. Maastossa juoksu tuntui alkuun vaikealta, mutta parani leirin loppua kohden kunnes taas väsymyksen myötä heikkeni viimeiseen treeniin. Kierroksia ei koneesta lähtenyt missään vaiheessa yhtään vaan meno oli tasaista junnaamista.
Tästä on hyvä jatkaa vajaan parin viikon päässä siintävälle Södertäljen leirille. Siellä on luvassa myös kisakauden avaus. Toivottavasti lumet sulavat Tukholman seudulta.

Hmmm

Alkoi äsken vituttaa aika lailla. Huomasin erään asian, joka on toistunut meikäläisen kohdalla pitkän aikaa. Toisaalta itse olen siitä vastuussa ja omilla teoillani tai tekemättömyydelläni sen aiheuttanut. Ehkä myös minun neutraali suhtautumiseni asioihin ja "pessimisti ei pety"- asenteeni vaikuttaa asiaan. Minulla ei myöskään ole tapana huudella, uhota tai tehdä numeroa suoriutumisestani. Silti ihmettelen jotain seikkoja kyseisessä asiassa.

Kysehän on siis aliarvioinnista.

Luultavasti kuitenkin ylireagoin asiaan. Eihän sillä ole loppujen lopuksi mitään merkitystä. Omaan fiilikseen se tietysti vaikuttaa, negatiivisesti siis. Mutta ei kai siinä, tekisi mieli taas sanoa legendaarinen "leuka rintaan"-slogan, mutta en sano. Sen sijaan toivotan itselleni hyvää tulevaa kevättä ja menestystä elämässä.

Den här stan gör mig galen igen

Alkaa taas olemaan syksyn ohella yksi niistä ajoista vuodessa, jolloin Jyväskylä näyttää huonoimmat puolensa. Syksyllä satoi vettä varmaan pari kuukautta yhtä mittaa. Nyt taivaalta tulee vuorotellen vettä, räntää ja lunta. Keliolosuhteet muuttuvat tietysti sään mukaan. Keli vaihtelee jään, loskan, lumen, paljaan asvaltin ja kaikkien näiden välimuotojen välillä. Hiihtäminen ei oikein enää ole mielekästä, koska myös latujen kunto vaihtelee päivittäin eikä plussakelillä oikein jaksa pertsaa hiihtää. Juokseminen on toisinaan ihan mukavaa, mutta aika usein hengenvaarallista. Siinä on sitten mukava arpoa millaista treeniä sitä yrittäisi tehdä ja missä. Uskaltaako lipsuttelemaan ulos vai joutuuko matolle tai halliin tahkoamaan. Hallikin on tosin useimmiten varattuna eli sekin vaihtoehto on epävarma. Mattoon taas olen jo kyllästynyt. Onneksi kouluun pääsee autolla. Toisaalta luentosaleissa ja auditorioissa on niin kylmä, että tarvitsee takin ja villasukat. Tällästä tää on.

Keskiviikkona on lähtö pääsiäisleirille Oskarshamniin. Toivottavasti siellä ei sada, ainakaan koko aikaa. Lämmin siellä ei varmasti ole.

25

Neljännesvuosisata tuli täyteen. Ei tunnu missään. Mitä nyt alaselkä on taas jumissa kuten oli myös viime vuonna ja edellisvuonna tähän aikaan. Ehkä selkä vain tahtoo muistuttaa vanhenemisesta:)
Suunnitelmat kevään opiskeluiden osalta ovat hieman muuttuneet. Lisäsin ohjelmaan pari kurssia ja sen takia koulua riittääkin toukokuun puoleen väliin asti. Mitään sykkimistä ei ole kuitenkaan luvassa. Yksi luento per päivä jos sitäkään. Toukokuun puolessa välissä on myöskin taas muutto Turkuun. Töitä pitäisi taas tehdä koko kesän ajan. Nyt ajattelin kyllä ottaa itselleni viikon tai kahden kesäloman. Muuten hajoaa pää.

Lenkkeily on sujunut edelleen ihan mukavasti. Lunta on sen verran, että hiihto onnistuu mainiosti. Eikä tarvitse tahkota mitään kilometrin lenkkiä. PK-harjoittelujaksoa on viikko jäljellä. Sitten tehdään taas coachin kanssa uudet suunnitelmat. 2,5 viikon päästä onkin jo lähtö pääsiäisleirille Ruotsiin. Äkkiä se kevät taas tulee.

Fredagkväll

Poden taas perjantaiväsymystä. En jaksa tehdä mitään muuta kuin seurata telkkarista turhanpäiväistä Mestis-ottelua ja roikkua netissä surffailemassa yhtä turhanpäiväisillä websivustoilla. Tarvitsisiko sitten tehdä mitään muuta?
Kouluun menin tällä viikolla joka aamu puoli yhdeksäksi. Luentoja oli joka päivä yhteensä 4-6h ja tänään perjantaina vielä tentti, joka kesti minun osaltani tunnin. Harvoin olen tentissä kovin pitkää aikaa, osaan tai en. Tänään oli osaamispäivä, tai siltä ainakin tuntui. Kirjoitin tunnissa yhteensä neljä sivua tekstiä neljään kysymykseen. Koulun jälkeen kävin tunnin hiihtolenkillä. Väsynyttä touhua.
Huomenna on taas opiskelupäivä. Harmittaa, kun viikonloppuisinkin joutuu tekemään kouluhommia. Ei auta. Ensi perjantaina on kaksi tenttiä ja englannin kurssin esitelmääkin pitäisi väsätä. Ruotsin kurssilla pitäisi kirjoittaa kirje. Lisäksi on muutamat demot elikkäs harjoitukset. Henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta pitäisi vielä ehtiä tekemään yksi urheilusuoritus per päivä.

Eiköhän tämäkin touhu joskus maksa itsensä takaisin. Ainakin toivon niin.

Det är bara saker man ser

Pikainen päivitys taas pitkästä aikaa. Tenttiralli alkaa perjantaina ja lukemista riittää. Siihen vielä demot sun muut niin hyvä tulee. Ei ressiä. Syksy meni sen verran hyvin koulun osalta, että nyt ei ole enää pääsponsorin eli KELA:n puolesta mitään pelättävää:)

Olen yllättynyt siitä, että harjoittelu on toistaiseksi sujunut hyvin. Tosin kerran päivässä harjoittelu on saanut riittää ja saa myös riittää ainakin seuraavat 1,5 kuukautta. Olen saanut toteutettua ohjelmaa suunnitelmien mukaan ja kunto tuntuu jopa kehittyneen. Mitään konkreettista testiä en ole päässyt tekemään, koska viime viikonloppunakin oli keli sellainen, että jätin testijuoksun suosiolla väliin. Maaliskuussa uusi yritys.

Otin asiakseni myös piristää itseäni musiikilla ja suuntasin Tampereelle katsomaan yhden suosikkibändini eli Kentin keikkaa. Pikaisella hälytyksellä sain mukaan ystäväni Toukon. Lämppäribändi Familjen ei juurikaan meikäläistä vakuuttanut. Onneksi sitä ei tarvinnut kuunnella kuin puolisen tuntia. En ollut koskaan aikaisemmin ollut Kentin keikalla, joten en osannut oikein odottaa mitään. Kolmen viimeisen levyn biisit osaan toki lähes ulkoa, mutta livekeikka on aina livekeikka.
Ja kyllä kannatti lähteä. Keikka oli aivan mahtava. 100 minuuttia pelkkää priimaa. Hittejä kolmelta viimeiseltä levyltä ja joitain helmiäisiä vanhemmilta lätyiltä. Viimeisenä kappaleena tietysti uskomattoman hieno Du & Jag Döden -levyn päätösraita Mannen I Den Vita Hatten. Erityismaininnan saa hienosti toteutettu valoshow ja Samin katkennut kitarankieli:) Seuraavaa kiertuetta odotellessa...

Sounds like a plan

Kevään suunnitelmat alkavat tarkentua. Tentti-, leiri- ja kilpailupäivämäärät alkavat olla selvillä. Kovaa mättöä on luvassa, ainakin tenttirintamalla. Tenttilukema näyttää tällä hetkellä lukua 11. Lukemista riittää reippaasti, mutta kaiken tämän pitäisi olla ohi jo huhtikuun alkupuolella. Mutta mikäli vanhat ennusteet pitävät paikkansa niin myös hylsyjä on tulossa eli ehkä en innostu kuitenkaan liikaa.

Tenttipäivien varmistumisen jälkeen ilmoittauduin mukaan TuSsin kevätleirille. Pääsiäisen aikaan sattuu sopivasti olemaan aikaa ja Piatro ystävällisesti lupasi ottaa minutkin mukaan:) Ankkurin kevätleirin ajankohta ei ainakaan minulla ole täysin tarkasti tiedossa, mutta se sijoittunee maaliskuun viimeisen viikonlopun ja huhtikuun ensimmäisen viikonlopun tienoille. Ilmeisesti on tarjolla pidempää ja lyhyempää settiä eli reilun viikon leiristä yhden viikonlopun pikavisiittiin. Näillä näkymin voisi olla mahdollisuuksia osallistua jopa pidempään settiin, mutta katsotaan miten käy. Viikonloppuleirillä olen ainakin mukana. Leirien suhteen kevät näyttää siis ihan hyvältä. Pitkästä aikaa saisin treenattua suunnistustakin oikein kunnolla.

Worst case scenario on tietysti se, että Ruotsissa on kaksi metriä lunta maalis-huhtikuussa. En ihmettelisi yhtään.

Right direction

Juoksin lauantaina pitkästä aikaa Ruissalon testijuoksun 8km reitin. Viimeksi olin juossut sen toukokuussa 2006 maratonille valmistavana reippaana harjoituksena. Silloin aikani oli yllättävän hyvä eli 30.32. Tämä on tietysti epävirallinen tulos. TuSsin nettisivuilla olevan ennätyslistan mukaan olen juossut virallisen ennätykseni 35.32 13.3.1999 eli 16-vuotiaana. Tuo pitääkin varmasti paikkansa. En muista juosseeni 8km testiä kovinkaan montaa kertaa, koska yritin usein rimpuilla mukana pitkällä eli ~14,4km reitillä.
Viime lauantaina ohjelmassa oli sopivasti 30min VK-harjoitus, joten päätin lähteä TuSsin testijuoksuun mukaan. Tarkoitus oli vedellä rennon reipasta vauhtia 6km ja sitten jos tuntuu hyvältä niin lisätä vauhtia viimeiselle kahdelle kilometrille. Juoksu kulkikin ihan mukavasti koko matkan. Onnistuin suunnitelmassani täydellisesti. Hyvä treeni tuli tehtyä ja samalla oma virallinen testijuoksuennätys. Uudet lukemat ovat 31.33. Jäin vain minuutin omasta epävirallisesta ennätyksestäni, joka on kuitenkin juostu sortsit jalassa kuivassa kesäkelissä. Oikeaan suuntaan ollaan näköjään menossa.
Innostuin taas sen verran, että pakkohan se on keväällä yrittää 30min alitusta. Sitten onkin aika käydä pitkän testijuoksun kimppuun:D

I Still Haven't Found What I'm Looking For

72,7 oli vaa´an lukema lauantaiaamuna 5.1. Muutamaa tuntia myöhemmin olivat kellossa lukemat 41.41. Se oli 10km testijuoksun tulos. Tässä tapauksessa ei niinkään testijuoksun vaan reipasvauhtisen lenkin aika. Silti ei voi olla kovinkaan tyytyväinen omaan vauhtiin. Kyllä reippaankin vauhdin pitäisi riittää 40min alitukseen. Vaa´an lukema kertoo sen, että ylimääräisiä kiloja on kertynyt. 72,7kg on 170cm lyhyelle "kestävyysurheilijalle" ihan riittävästi. Viimeksi kun olin "hyvässä juoksukunnossa" painoa oli semmoinen 65-67kg. Eihän tuollainen 6-7kg lisäys missään näy, mutta tuntuu kyllä.

Aloitankin tässä kevääksi juoksukuntoon operaation. Kävin viime lauantaina testijuoksun jälkeen valmentajan kanssa keskustelua harjoittelukauden suuntaviivoista. Määrällä en oikein pysty tänä talvena/keväänä mässäilemään, mutta laatua on tarkoitus lisätä. Tarkoitus on tehdä viikon kolme pääharjoitusta laadukkaasti ja keskittyä erityisesti vauhtiin pk:ta kuitenkaan unohtamatta. Viikon muut harjoitukset vetelen fiiliksen ja koulukiireiden mukaan. Tärkeintä on rytmitys ja hyvä palautuminen. Lisäksi pitää alkaa vähän katsomaan mitä suuhunsa laittaa. Karkin syönti mulla on muutenkin ollut vähäistä, koska suklaata en oikein voi syödä. Nyt pitää myös vähentää leivosten syöntiä ja limsan juontia. Asetankin itselleni julkisen tavoitteen tulevalle keväälle. Se on 10km testijuoksuennätykseni parantaminen 64 sekunnilla. Nykyisen ennätyksen voivat halukkaat etsiä Ankkurin sivuilta:)

Onnelliset kohtaa

Uusi vuosi, vanhat kujeet. Vuoden 2007 pettymykset on unohdettu ja vuosi 2008 aloitettu puhtaalta pöydältä. Kirjoittelen lisää omista suunnitelmistani joskus toiste. Nyt on kuuppa jumissa:)

Hyvää Uutta Vuotta kaikille!