25

Neljännesvuosisata tuli täyteen. Ei tunnu missään. Mitä nyt alaselkä on taas jumissa kuten oli myös viime vuonna ja edellisvuonna tähän aikaan. Ehkä selkä vain tahtoo muistuttaa vanhenemisesta:)
Suunnitelmat kevään opiskeluiden osalta ovat hieman muuttuneet. Lisäsin ohjelmaan pari kurssia ja sen takia koulua riittääkin toukokuun puoleen väliin asti. Mitään sykkimistä ei ole kuitenkaan luvassa. Yksi luento per päivä jos sitäkään. Toukokuun puolessa välissä on myöskin taas muutto Turkuun. Töitä pitäisi taas tehdä koko kesän ajan. Nyt ajattelin kyllä ottaa itselleni viikon tai kahden kesäloman. Muuten hajoaa pää.

Lenkkeily on sujunut edelleen ihan mukavasti. Lunta on sen verran, että hiihto onnistuu mainiosti. Eikä tarvitse tahkota mitään kilometrin lenkkiä. PK-harjoittelujaksoa on viikko jäljellä. Sitten tehdään taas coachin kanssa uudet suunnitelmat. 2,5 viikon päästä onkin jo lähtö pääsiäisleirille Ruotsiin. Äkkiä se kevät taas tulee.

Fredagkväll

Poden taas perjantaiväsymystä. En jaksa tehdä mitään muuta kuin seurata telkkarista turhanpäiväistä Mestis-ottelua ja roikkua netissä surffailemassa yhtä turhanpäiväisillä websivustoilla. Tarvitsisiko sitten tehdä mitään muuta?
Kouluun menin tällä viikolla joka aamu puoli yhdeksäksi. Luentoja oli joka päivä yhteensä 4-6h ja tänään perjantaina vielä tentti, joka kesti minun osaltani tunnin. Harvoin olen tentissä kovin pitkää aikaa, osaan tai en. Tänään oli osaamispäivä, tai siltä ainakin tuntui. Kirjoitin tunnissa yhteensä neljä sivua tekstiä neljään kysymykseen. Koulun jälkeen kävin tunnin hiihtolenkillä. Väsynyttä touhua.
Huomenna on taas opiskelupäivä. Harmittaa, kun viikonloppuisinkin joutuu tekemään kouluhommia. Ei auta. Ensi perjantaina on kaksi tenttiä ja englannin kurssin esitelmääkin pitäisi väsätä. Ruotsin kurssilla pitäisi kirjoittaa kirje. Lisäksi on muutamat demot elikkäs harjoitukset. Henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta pitäisi vielä ehtiä tekemään yksi urheilusuoritus per päivä.

Eiköhän tämäkin touhu joskus maksa itsensä takaisin. Ainakin toivon niin.

Det är bara saker man ser

Pikainen päivitys taas pitkästä aikaa. Tenttiralli alkaa perjantaina ja lukemista riittää. Siihen vielä demot sun muut niin hyvä tulee. Ei ressiä. Syksy meni sen verran hyvin koulun osalta, että nyt ei ole enää pääsponsorin eli KELA:n puolesta mitään pelättävää:)

Olen yllättynyt siitä, että harjoittelu on toistaiseksi sujunut hyvin. Tosin kerran päivässä harjoittelu on saanut riittää ja saa myös riittää ainakin seuraavat 1,5 kuukautta. Olen saanut toteutettua ohjelmaa suunnitelmien mukaan ja kunto tuntuu jopa kehittyneen. Mitään konkreettista testiä en ole päässyt tekemään, koska viime viikonloppunakin oli keli sellainen, että jätin testijuoksun suosiolla väliin. Maaliskuussa uusi yritys.

Otin asiakseni myös piristää itseäni musiikilla ja suuntasin Tampereelle katsomaan yhden suosikkibändini eli Kentin keikkaa. Pikaisella hälytyksellä sain mukaan ystäväni Toukon. Lämppäribändi Familjen ei juurikaan meikäläistä vakuuttanut. Onneksi sitä ei tarvinnut kuunnella kuin puolisen tuntia. En ollut koskaan aikaisemmin ollut Kentin keikalla, joten en osannut oikein odottaa mitään. Kolmen viimeisen levyn biisit osaan toki lähes ulkoa, mutta livekeikka on aina livekeikka.
Ja kyllä kannatti lähteä. Keikka oli aivan mahtava. 100 minuuttia pelkkää priimaa. Hittejä kolmelta viimeiseltä levyltä ja joitain helmiäisiä vanhemmilta lätyiltä. Viimeisenä kappaleena tietysti uskomattoman hieno Du & Jag Döden -levyn päätösraita Mannen I Den Vita Hatten. Erityismaininnan saa hienosti toteutettu valoshow ja Samin katkennut kitarankieli:) Seuraavaa kiertuetta odotellessa...