Nilkka ei ole edelleenkään kunnossa. Ensi tiistaiksi sain ajan lääkärille. Tie vie varmaankin röntgeniin, jossa ei varmaankaan näy yhtään mitään. Sitten mennään magneettikuvaan, josta sitten selviää mitä nilkasta löytyy. Olen jo henkisesti valmistautunut jättämään Jukolan väliin ja alan keskitymään 25-mannaan ja Småkkeen.
Motivaatio on ollut muutenkin todella koetuksella. Pari sataa tuntia hyvää harjoittelua tänä vuonna ja silti kaikki kisat ovat taas menneet pitkin vttuja. Ei sillä etteikö harjoittelu olisi kivaa. Enhän harjoittelisi lainkaan jollei se olisi kivaa. Tulokset eivät vain oikein kompensoi harjoittelun takia tehtyjä uhrauksia. Toisin sanoen monesti olen lähtenyt lenkille vaikka olisi ollut "tärkeämpääkin" tekemistä. Urheilu on aina ollut etusijalla. Nyt olen yllätyksekseni miettinyt usein että onko tässä mitään järkeä? Pitäisiköhän vaihtaa järjestystä? Täytyy katsoa mitä tapahtuu ja miten selviän kesästä.
keskiviikko 30. toukokuuta 2007
keskiviikko 23. toukokuuta 2007
mens sana in corpore sano
Nilkka on ollut telakalla kohta pari viikkoa. Normaalia elämää se ei tosin enää haittaa. Tasaisella alustalla ja ylämäessäkin pystyy jo juoksemaan ihan rennosti. Epätasaisella alustalla juoksusta ei taas tule mitään. Pienikin hallitsematon jalkaterän ylös taittuminen aiheuttaa aivan järjettömän vihlaisun nilkan etuosassa. Ei tässä oikein voi muuta kuin odotella parantumista. Sprinttiin lähden näillä näkymin juoksemaan, mutta tuskin lähden Lakeuden viestiin.
Töissä on ollut toistaiseksi ihan leppoisaa. Ylitöitä ei varmaankaan ole tiedossa juurikaan ennen juhannusta. Sitten alkaakin pikkuhiljaa kurkkuhelvetti ja silloin joutuu sykkimään. Yritän parhaani mukaan välttää yövuorot ja ylityöt muutenkin. Treenikin on maistunut mukavasti työn ohessa. Nilkkaongelmista huolimatta on ollut ihan mukava käydä vähän urheilemassa. Kilpapyöräkin on kaivettu esiin ja viime viikolla tuli avattua kausi reilun 200km:n viikkomäärällä.
Show must go on.
Töissä on ollut toistaiseksi ihan leppoisaa. Ylitöitä ei varmaankaan ole tiedossa juurikaan ennen juhannusta. Sitten alkaakin pikkuhiljaa kurkkuhelvetti ja silloin joutuu sykkimään. Yritän parhaani mukaan välttää yövuorot ja ylityöt muutenkin. Treenikin on maistunut mukavasti työn ohessa. Nilkkaongelmista huolimatta on ollut ihan mukava käydä vähän urheilemassa. Kilpapyöräkin on kaivettu esiin ja viime viikolla tuli avattua kausi reilun 200km:n viikkomäärällä.
Show must go on.
maanantai 14. toukokuuta 2007
Jukolaleiri
Viikonloppuna oltiin Jukolaleirillä Lapualla. Ei jäänyt tästäkään reissusta oikein mitään käteen. Ensimmäisen treenin ensimmäinen rastiväli ja nilkka hajalle. Astuin jotenkin huonosti kiven päälle pelkällä päkiällä ja siitä jalkaterä taittui ylöspäin. En ehtinyt ponnistaa tai jännittää jalkaa yhtään. Sattui niin prkeleesti. Keräilin siinä hetken ja jatkoin matkaa. Vajaan kilometrin pystyin juoksemaan kovaa, mutta sitten nilkka alkoi tuntua tosi löysältä ja muljahteli koko ajan uudelleen. Jatkoin hölkkävauhdilla radan loppuun, joka tietysti tässä tilanteessa oli erittäin fiksu ratkaisu. Reenin jälkeen en pystynyt oikein varaamaan painoa jalan päälle. Aamulla jalka kesti sen verran että kävin kävelemässä maastossa, mutta ei se oikein hyvältä tuntunut. Tässä vaiheessa oli jo selvää että sunnuntain kisat jää väliin. Nyt nilkka on edelleen turvoksissa ja kipeä, mutta en usko että siitä mikään sen kummemmin rikki on. Keskiviikkona käyn kokeilemassa juoksua ja torstaina pitäisi olla viivalla Prismarasteilla. Jos kipu ei hellitä on edessä lääkärireissu ensi viikolla.
FinnSpring
FinnSpring-viikonlopusta ei jäänyt paljoa kerrottavaa. Henkilökohtaisen runnoin läpi huonolla kululla. Tietysti tein tämän kevään tapaan myös paljon virheitä. Haluaisin juosta paljon kovempaa mihin pystyn ja siksi tulee virheitä kun suunnistus jää jalkoihin. Tästä pitäisi päästä mahdollisimman pian eroon. Pitäisi vain tyytyä siihen vauhtiin mitä jaksaa eikä yrittää väkisin.
Viestissä olin aivan nahka. Olin avausosuudella, joka ei todellakaan sovi meikäläisen elimistölle. Olinkin jo alkukiihdytyksen jälkeen viimeisenä ja sillä sijalla taivalsin koko kisan läpi. Harmitti todella paljon seurakavereiden puolesta. Ei ollut kivaa missään vaiheessa.
Viestissä olin aivan nahka. Olin avausosuudella, joka ei todellakaan sovi meikäläisen elimistölle. Olinkin jo alkukiihdytyksen jälkeen viimeisenä ja sillä sijalla taivalsin koko kisan läpi. Harmitti todella paljon seurakavereiden puolesta. Ei ollut kivaa missään vaiheessa.
tiistai 8. toukokuuta 2007
Tiomilajuoksu 07
Hyvät lukijat, tässä pieni kertomus tiomilan yöstä.
Odottelen väliaikoja screenin edessä samalla vähän verkkailen. Masennun hetkeksi kun huomaan Macon jääneen reilusti kärjestä, hetken kuluttua Jusu saapuukin yllättäen rastille kärjen vauhdissa. JESJES. Ei muuta kuin vaihtoalueelle. Fiilis on aika hyvä ja seurailen Timon täpisemistä. Sitten Timo pääseekin jo irti ja toivon että pääsisin pian perään. Eikä kulu kauaa kun Jusu jo näkyy loppusuoralla eikä ole paljoa ykköstä perässä. Tässä vaiheessa itsellekin iskee pieni jännityksen poikanen, joka toisaalta on vain hyvästä. Karttaa ojentaessa Jusu huutaa jotain kompassin käytöstä. Tarkistan numeron kartasta ja säntään matkaan.
K-1
Koolle saa laputtaa hyvän matkaa stadionia. Tsekkailen siinä nopeasti radan läpi, totean että meilläkin on varvaus. Rastiväli ykköselle (55) näyttää helpolta, mutta rastinotto ei. Päätän vedellä mäen yli ja tarvittaessa varmistaa pellon kulmasta. Koolta singahdan suoraan suohon. Hetken kuluttua olen siellä vyötäröä myöten. Aivan helmee. Rastialueen pusikoissa pyörii jengiä ihan simona ja löytyyhän se rastinkin pienen mutkan kautta.
1-2
Kakkoselle (59) suuntaan letkan perään mäen reunaa suon yli kivelle. Aika helppo rasti.
2-3
Lähden lyömään. Ohitan polulla porukkaa reilusti ja leimaan rastilla 63 Tommilan kanssa yhtä aikaa.
3-4
Helppo väli aukon yli sillan ylitykseen.
4-5
Sillalla on kasassa kaamia letka. Nyt on hyvä fiilis. Sillan jälkeen letka jatkaa kuitenkin suoraan sillan suuntaisesti metsään. WTF. Hyppään sivuun, katson karttaa ja kompassia ja kurvaan 90 astetta vasempaan. Se siitä letkasta. Etenen rastia (42) kohti hieman epävarmoissa tunnelmissa. Ketään ei näy missään. Maasto on todella huonoa ja epämääräistä. Rastiharjanne on kuitenkin selkeä ja taas pienen mutkan kautta lipulle.
5-6
Seuraava väli näyttää taas aivan priimalta (122). Ei muutakuin kompassi tanaan ja menoksi. Onneksi kuviorajat ovat selkeät ja rastia ennen olevat kumpareet myös.
6-7
Herkkumaasto jatkuu, seiskalle (139) lähden polkukiertoa. En tiedä oliko se nyt paras ratkaisu. Runnon pöpelikössä etiäpäin ja tupsahdan tielle juomarastista vasemmalle. Juoksen juomapaikan ohi, jatkan polkua ja hyppään taas pusikkoon. Vieläkään en näe ketään missään. Vihreä on niin paskaa etten meinaa päästä eteenpäin. Mietin menisköhän letka kovempaa, no menisi. Vihdoin paska loppuu ja kiipeän rastimäelle. Rasti on helppo ja poimin sen sujuvasti.
7-8
Helppo nakki (125)
8-9
Kompassi taas tanaan ja hakkuun reunaan, rasti (95) on taas varsin helppo.
9-10
Aidan läpi pääseminen osoittautuu melko vaikeaksi. Ihmettelen pusikossa tovin ennenkuin löydän oikean kohdan. Sillan ylityksessä näen IL Tyrvingin jannun ja juoksen hänet kiinni.
10-11
Tiemme eroavat heti metsässä. No, enhän mä apua ole tähänkään mennessä tarvinnut. Olen rastille (71) mennessä kuitenkin melko kahvilla polkujen kanssa, mutta osun kuitenkin oikeille urille ja rasti on taas ihmeen helppo.
11-12-13-K
Rastikumpare (107) näkyy kauas ja juoksen vain leimaamaan. Varvausrasti (100) tuottaa yllätten pienen koukun. Kadotan suunnan tiheikössä ja koukkaan hiukan vasemmalle. Ja sitten taas juostaan. Olen ilmeisesti tässä kohtaa Tyrvingin kaveria 27sek edellä.
K-14
Kadotan suunnistusajatuksen täysin stadionilla. Olen aivan kuutamolla heti koon jälkeen, vaikka tarkoitus oli edetä sujuvasti stadionin reunaa kohti ojanylityspaikkaa. Siitä polkua rastin (79) tuntumaan ja thätsit. Eksyn johonkin vasemmalle ja nousen ison mäen reilusti huipun vasemmalta puolelta, löydän kuitenkin polun ja lähden mielestäni oikeasta kohtaa rastille mutta ei oikein osu. Tulen johonkin kumpareen tapaiselle, jossa on rasti. En oikein ymmärrä. Päätän lähteä takaisin polulle. mutta sitten huomaan heijastimen ja onneksi on oma.
14-15
Ampaisen vauhdilla polulle ja katselen oikeaa suuntaa. Rasti (157) vaikuttaa helpolta. Löydän jotain uran tapaista alle ja rullaan pienen koukun saattelemana rastille. Helsingin Suunnistajien jamppa leimaa juuri ennen.
15-16
Suuntaan stadin kaverin perässä pellolle ja katselen, että tosta noin vaan polkuja pitkin rastille (37) asti. Pellon jälkeen HS:n kaveri lähtee johonkin aivan ihme suuntaan. Itse jatkan oikealle polkua. Jotenkin tuntuu, että polut eivät mene aivan niin kuin kartassa. Ylitän ojan ja olen muka kartalla. Siitä 50m ja mikään ei enää täsmää. Polkuja menee joka suuntaan, isompia ja pienempiä. Ympärillä pelkkää pusikkoa. Katson suuntaa ja jatkan matkaa. Jostain on pakko saada kiinni. Samoilen eteenpäin ja tulen isolle polulle. Porukkaa tulee vastaan. Sitten keksin mahdollisen paikan, jossa voisin olla. Jatkan mielestäni oikeaan suuntaan ja tulen rastin lähistölle. Siinä näkyy jotain muutakin porukkaa ja joku kysyy koodia. Samaa rastia etsivät. Ei kyllä vieläkään näytä oikealta paikalta, mutta huomaan kuitenkin lipun ja oikea rastihan se on. Vitutus on melko suuri rastin löytymisestä huolimatta.
16-17
Takaisin polulle ja hirvittävä spurtti rastille (58). Nyt äkkiä pois.
17-18
Vedän vielä huonon suorituksen kruunuksi kunnon turvat ennen viimeistä.
18-M
Pakko yrittää vielä juosta. Ihan kuin kovalla kirillä voisi vielä paikata jotain.
Tälläistä tällä kertaa. Oli taas mukava kävellä teltalle kun on ensin vetänyt vituiksi. Tuttua hommaa meikäläisen kohdalla. Tyrvingin kaveri oli lähes 6min ennen ja HS:n jamppa lähes 3min ennen vaihdossa. Että näin.
Odottelen väliaikoja screenin edessä samalla vähän verkkailen. Masennun hetkeksi kun huomaan Macon jääneen reilusti kärjestä, hetken kuluttua Jusu saapuukin yllättäen rastille kärjen vauhdissa. JESJES. Ei muuta kuin vaihtoalueelle. Fiilis on aika hyvä ja seurailen Timon täpisemistä. Sitten Timo pääseekin jo irti ja toivon että pääsisin pian perään. Eikä kulu kauaa kun Jusu jo näkyy loppusuoralla eikä ole paljoa ykköstä perässä. Tässä vaiheessa itsellekin iskee pieni jännityksen poikanen, joka toisaalta on vain hyvästä. Karttaa ojentaessa Jusu huutaa jotain kompassin käytöstä. Tarkistan numeron kartasta ja säntään matkaan.
K-1
Koolle saa laputtaa hyvän matkaa stadionia. Tsekkailen siinä nopeasti radan läpi, totean että meilläkin on varvaus. Rastiväli ykköselle (55) näyttää helpolta, mutta rastinotto ei. Päätän vedellä mäen yli ja tarvittaessa varmistaa pellon kulmasta. Koolta singahdan suoraan suohon. Hetken kuluttua olen siellä vyötäröä myöten. Aivan helmee. Rastialueen pusikoissa pyörii jengiä ihan simona ja löytyyhän se rastinkin pienen mutkan kautta.
1-2
Kakkoselle (59) suuntaan letkan perään mäen reunaa suon yli kivelle. Aika helppo rasti.
2-3
Lähden lyömään. Ohitan polulla porukkaa reilusti ja leimaan rastilla 63 Tommilan kanssa yhtä aikaa.
3-4
Helppo väli aukon yli sillan ylitykseen.
4-5
Sillalla on kasassa kaamia letka. Nyt on hyvä fiilis. Sillan jälkeen letka jatkaa kuitenkin suoraan sillan suuntaisesti metsään. WTF. Hyppään sivuun, katson karttaa ja kompassia ja kurvaan 90 astetta vasempaan. Se siitä letkasta. Etenen rastia (42) kohti hieman epävarmoissa tunnelmissa. Ketään ei näy missään. Maasto on todella huonoa ja epämääräistä. Rastiharjanne on kuitenkin selkeä ja taas pienen mutkan kautta lipulle.
5-6
Seuraava väli näyttää taas aivan priimalta (122). Ei muutakuin kompassi tanaan ja menoksi. Onneksi kuviorajat ovat selkeät ja rastia ennen olevat kumpareet myös.
6-7
Herkkumaasto jatkuu, seiskalle (139) lähden polkukiertoa. En tiedä oliko se nyt paras ratkaisu. Runnon pöpelikössä etiäpäin ja tupsahdan tielle juomarastista vasemmalle. Juoksen juomapaikan ohi, jatkan polkua ja hyppään taas pusikkoon. Vieläkään en näe ketään missään. Vihreä on niin paskaa etten meinaa päästä eteenpäin. Mietin menisköhän letka kovempaa, no menisi. Vihdoin paska loppuu ja kiipeän rastimäelle. Rasti on helppo ja poimin sen sujuvasti.
7-8
Helppo nakki (125)
8-9
Kompassi taas tanaan ja hakkuun reunaan, rasti (95) on taas varsin helppo.
9-10
Aidan läpi pääseminen osoittautuu melko vaikeaksi. Ihmettelen pusikossa tovin ennenkuin löydän oikean kohdan. Sillan ylityksessä näen IL Tyrvingin jannun ja juoksen hänet kiinni.
10-11
Tiemme eroavat heti metsässä. No, enhän mä apua ole tähänkään mennessä tarvinnut. Olen rastille (71) mennessä kuitenkin melko kahvilla polkujen kanssa, mutta osun kuitenkin oikeille urille ja rasti on taas ihmeen helppo.
11-12-13-K
Rastikumpare (107) näkyy kauas ja juoksen vain leimaamaan. Varvausrasti (100) tuottaa yllätten pienen koukun. Kadotan suunnan tiheikössä ja koukkaan hiukan vasemmalle. Ja sitten taas juostaan. Olen ilmeisesti tässä kohtaa Tyrvingin kaveria 27sek edellä.
K-14
Kadotan suunnistusajatuksen täysin stadionilla. Olen aivan kuutamolla heti koon jälkeen, vaikka tarkoitus oli edetä sujuvasti stadionin reunaa kohti ojanylityspaikkaa. Siitä polkua rastin (79) tuntumaan ja thätsit. Eksyn johonkin vasemmalle ja nousen ison mäen reilusti huipun vasemmalta puolelta, löydän kuitenkin polun ja lähden mielestäni oikeasta kohtaa rastille mutta ei oikein osu. Tulen johonkin kumpareen tapaiselle, jossa on rasti. En oikein ymmärrä. Päätän lähteä takaisin polulle. mutta sitten huomaan heijastimen ja onneksi on oma.
14-15
Ampaisen vauhdilla polulle ja katselen oikeaa suuntaa. Rasti (157) vaikuttaa helpolta. Löydän jotain uran tapaista alle ja rullaan pienen koukun saattelemana rastille. Helsingin Suunnistajien jamppa leimaa juuri ennen.
15-16
Suuntaan stadin kaverin perässä pellolle ja katselen, että tosta noin vaan polkuja pitkin rastille (37) asti. Pellon jälkeen HS:n kaveri lähtee johonkin aivan ihme suuntaan. Itse jatkan oikealle polkua. Jotenkin tuntuu, että polut eivät mene aivan niin kuin kartassa. Ylitän ojan ja olen muka kartalla. Siitä 50m ja mikään ei enää täsmää. Polkuja menee joka suuntaan, isompia ja pienempiä. Ympärillä pelkkää pusikkoa. Katson suuntaa ja jatkan matkaa. Jostain on pakko saada kiinni. Samoilen eteenpäin ja tulen isolle polulle. Porukkaa tulee vastaan. Sitten keksin mahdollisen paikan, jossa voisin olla. Jatkan mielestäni oikeaan suuntaan ja tulen rastin lähistölle. Siinä näkyy jotain muutakin porukkaa ja joku kysyy koodia. Samaa rastia etsivät. Ei kyllä vieläkään näytä oikealta paikalta, mutta huomaan kuitenkin lipun ja oikea rastihan se on. Vitutus on melko suuri rastin löytymisestä huolimatta.
16-17
Takaisin polulle ja hirvittävä spurtti rastille (58). Nyt äkkiä pois.
17-18
Vedän vielä huonon suorituksen kruunuksi kunnon turvat ennen viimeistä.
18-M
Pakko yrittää vielä juosta. Ihan kuin kovalla kirillä voisi vielä paikata jotain.
Tälläistä tällä kertaa. Oli taas mukava kävellä teltalle kun on ensin vetänyt vituiksi. Tuttua hommaa meikäläisen kohdalla. Tyrvingin kaveri oli lähes 6min ennen ja HS:n jamppa lähes 3min ennen vaihdossa. Että näin.
torstai 3. toukokuuta 2007
Ankkurisydän
Olipas mahtava Tiomila. Osuudet 2-6 rahvaan joukossa ja sitten ryminällä kärkeen. Täytyy sanoa että kyllä siinä pitkän yön aikana vitutti. Sija ~25 ja kärkeen vajaa 20min. Harvemmin nykyviesteissä noin kaukaa noustaan kymppisakkiin. Mutta sitten Mäksän ja Sashan juoksut herättivät Ankkurileirin. Fiilikset nousivat kertaheitolla kun Sasha kelasi kymmenentenä vaihtoon ja Pauke pääsi vielä hyvään letkaan. Ääni alkoi olla jo vähän lopussa kun Pauke rullasi kevyesti vaihtoon ja Max lähti lyömään ankkuriosuutta. En tässä vaiheessakaan vielä täysin uskonut kuudenteen sijaan, samassa letkassa läksivät kuitenkin joukkueet sijoilla 6-14. Mutta Max on vaan niin jäätävä äijä. Sieltä tultiin kaamian kirin kanssa. Ja siitä se juhlinta sitten alkoi. Kakkonenkin juoksi pitkästä aikaa 100 joukkoon. Sekin oli hienoa. Ykkös- ja kakkosjoukkue tekivät kumpikin hyvän suorituksen. Ei voi sanoa että huippusuorituksen, koska parannettavaa jäi reilusti. Silti sijoitukset olivat tosi hienot. Se kertoo Ankkurin tasosta tällä hetkellä. Täältä vain tullaan, ei voi mitään:)
Kiitokset kaikille.
Huomenissa julkaisen matkakertomuksen kolmannen osuuden tapahtumista.
Kiitokset kaikille.
Huomenissa julkaisen matkakertomuksen kolmannen osuuden tapahtumista.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)