Tiomilan yössä

Sain koottua itseni elävien kirjoihin ja juoksin sen toisen osuuden. Kisasta lisää kunhan saan jostakin kartan ja voin vähän spekuloida suoritusta.

Päivän biisi: Sonata Arctica - San Sebastian

Pitäisikö itkeä vai nauraa?

Juuri kun luulin olleeni pohjalla, joku päätti heittää minulle vielä lapion. Kilpailukausi henkilökohtaisten kilpailujen osalta ei siis auennutkaan vielä Siljarasteilla. Viime tiistaina iski nimittäin viisaudenhampaan aiheuttama tulehdus. Buranan voimalla sitkistelin pari päivää kunnes pääsin hammaslääkäriin. Tuomio oli selvä. Lääkekuuri päälle ja hammas poistetaan kolmen viikon päästä. Tulehduksen ja lääkkeiden ansiosta olo oli sen verran heikko ettei kilpailemisessa olisi ollut mitään järkeä. Toki otin myös pienet flunssat siihen päälle.

Sellaista tosiaan. Tiomilakin siellä jo kolkuttelee. Nohevana taistelijana hommasin itselleni (tai manageri hoiti) joukkuepaikankin. Toista osuutta olisi luvassa. Tällä hetkellä 12,3km tuntuu aika kovalta haasteelta ja luulen, että fiilistä pitää tarkistaa vielä useammankin kerran tällä viikolla. Voi olla, että olen tosiaan pelkästään huoltajana mukana. Jukolassa sitten taas.

Koulussa odottaa vielä loppusetit. Tarkoittaa noin neljää tenttiä, yhtä ainekirjoitusta, yhtä harjoitustyötä ja kahta esitelmää. Menköön omalla painollaan.

Yössä

Kevät alkaa olemaan sen verran pitkällä, että kiinnostus koulunkäyntiin on täysin nollassa. Itse asiassa kiinnostus ylipäätään mihinkään on aika nollassa. Tentteihin en jaksa lukea, vaikka pitäisi. Lenkillä voisin käydä enemmän, mutta ei siitä mitään hyötyä olisi kuitenkaan. Ainakin jää aikaa kaikenlaiseen turhaan kuten blogikirjoitteluun ja surffaamiseen. Olen myös yrittänyt purkaa pahaa oloani loputtomalla musiikin kuuntelulla. Olenkin löytänyt monta mulle uutta hyvää artistia.

Kilpailukausi jatkuu sunnuntaina Siljarastien merkeissä. Matkana on aika tiukka 9,1km. Toivottavasti jaksan loppuun asti. Tiomilaan lähden näillä näkymin huoltajaksi/turistiksi. Ykkösjoukkuepaikka ei (tietenkään) auennut ja kakkosjoukkuetta ei vaivauduttu lähettämään matkaan. Olen kuitenkin sen verran suurviestifanaatikko, että kisoihin on pakko päästä, vaikka sitten juomapullonkantajaksi. Onhan se hienoa olla edes pieni osa menestyvää joukkuetta.

Pian on edessä muutto taas kesäksi Turkuun. Enää en jaksa pyöriä vanhempien nurkissa, vaan muutan saunalliseen vuokrayksiöön. Tervetuloa lenkkikaveriksi ja saunomaan. Voisin taas yrittää käydä lenkillä kesälläkin, jotta syksyllä liikkuminen olisi vähän kevyempää.
Työt alkavat 19.5. Siinä sitä sitten taas painetaan duunia aina syyskuun alkuun asti. Onneksi kesällä riittää jälleen tapahtumia lähes joka viikonlopulle ja onhan siinä Oringenkin välissä.

Oikeastaan odotan kesää.

Kevätyössä

Meni taas sen verran nihkeästi etten jaksa mitään kummempia reittiselostuksia kirjoitella. Lyhyt kooste yön tapahtumista on kuitenkin paikallaan.
Pääsin matkaan Crespon ja Timon jälkeen sijalla 18. Sijahan oli mainio ja varsinkin Crespon comeback-juoksu erittäin jäätävä. K-pisteelle juostessa kone ei tuntunut käynnistyvän lainkaan. Letkaa olisi ollut tarjolla, mutta vauhti ei riittänyt. Ykkönen löytyi hienosti ja kakkonen lopulta pienten hakkuuhäröilyjen jälkeen. Kolmoselle otin alhaalta oikealta kulkevan reitinvalinnan. Olihan minulla oikeanpuoleisin hajontarasti. Tietysti löysin itseni pienten kikkailujen jälkeen kahdelta väärältä hajontarastilta ennen omaani. Tämän episodin jälkeen olin vailla seuraa. Kahdelle seuraavallekin rastille oli pitkää hajontaa tarjolla. Neloselle mennessä sain jonkin ryhmän kiinni ja piti siinäkin pienet kiemurat ottaa ennen rastia. Vitoselle mennessä lisäsin vauhtia, koska siinä vaiheessa alkoi kulkemaan. Kutoselle könysin jyrkänteiden välistä Oikarisen perässä ja seiskavälillä alkoikin sitten muodostua jonkinlaista letkaa. Tosin Oikarista en enää nähnyt. Letka ei kuitenkaan ollut kovin vauhdikas ja siirryin veturin paikalle. Seiska löytyikin hyvin pienestä pysähdyksestä ja ihmettelystä huolimatta. Kasille jatkoin vetohommia ja se menikin telkkänä. Rasti ei kuitenkaan kelvannut takanatulijoille paitsi Kinnin Juholle, joka ilmestyi jostain kuvioihin mukaan. Juhon kanssa sitten läpsyteltiin rauhallista vauhtia aina maaliin asti. Rastit löytyivät kohtuullisen hyvin viimeistä lukuunottamatta.
Semmonen viesti tällä kertaa. Alussa olisi tarvinnut tsempata vähän enemmän, jotta olisin päässyt letkoihin. Vauhtia vain lisää niin hyvä tulee. Ykkösjoukkue jatkoi menestyskulkuaan, mahtavaa.

Södertälje

Joo tuota, oltiin leirillä Södertäljessä. Ohjelmaan kuului kaksi suunnistustreeniä, kaksi juoksulenkkiä ja yksi viestisuunnistuskilpailu. Vettä ei satanut eikä ollut myöskään lunta. Ihan kivaa siis oli vaikka en jaksanut juosta enkä osannut suunnistaa.
Laivamatkalla olisi kannattanut mennä heti nukkumaan. Maanantai oli nimittäin täysin turha päivä ja sen olisi voinut pyyhkiä kalenterista kokonaan pois. Toivottavasti saan kerättyä itseni takaisin elävien kirjoihin Kevätyön viestiin mennessä. Eikä se varmaan ketään haittaa vaikka en saisikaan.

Kevättä rinnassa

Kevät on näköjään saapunut myös Jyväskylään. Lämpöasteet ovat kivunneet reiluun kymmeneen jo parin päivän ajan. Lumi sulaa pois kovaa tahtia ja meininki on kuin Venetsiassa. Vesi virtaa kaduilla ja kura roiskuu. Siinä on kiva lipsutella menemään jalan tahi pyörällä.

Tänään on lähtö kevään toiselle Ruotsin leirille. Tällä kertaa Tuhkolman lähtettyville Södertäljeen. Onneksi sieltäkin on kuuleman mukaan lumet sulaneet. Sunnuntaina on edessä viime vuoden tapaan kilpailukauden avaus Kolmårdskavlenin merkeissä. Siitä se kilpailuralli sitten taas alkaa. Yritän taas saada väsättyä jotain kilpailuraportteja tänne, mahdollisesti karttojen kera. Luultavasti kiinnostus kuitenkin taas loppuu jossain vaiheessa.