Kevätyössä

Meni taas sen verran nihkeästi etten jaksa mitään kummempia reittiselostuksia kirjoitella. Lyhyt kooste yön tapahtumista on kuitenkin paikallaan.
Pääsin matkaan Crespon ja Timon jälkeen sijalla 18. Sijahan oli mainio ja varsinkin Crespon comeback-juoksu erittäin jäätävä. K-pisteelle juostessa kone ei tuntunut käynnistyvän lainkaan. Letkaa olisi ollut tarjolla, mutta vauhti ei riittänyt. Ykkönen löytyi hienosti ja kakkonen lopulta pienten hakkuuhäröilyjen jälkeen. Kolmoselle otin alhaalta oikealta kulkevan reitinvalinnan. Olihan minulla oikeanpuoleisin hajontarasti. Tietysti löysin itseni pienten kikkailujen jälkeen kahdelta väärältä hajontarastilta ennen omaani. Tämän episodin jälkeen olin vailla seuraa. Kahdelle seuraavallekin rastille oli pitkää hajontaa tarjolla. Neloselle mennessä sain jonkin ryhmän kiinni ja piti siinäkin pienet kiemurat ottaa ennen rastia. Vitoselle mennessä lisäsin vauhtia, koska siinä vaiheessa alkoi kulkemaan. Kutoselle könysin jyrkänteiden välistä Oikarisen perässä ja seiskavälillä alkoikin sitten muodostua jonkinlaista letkaa. Tosin Oikarista en enää nähnyt. Letka ei kuitenkaan ollut kovin vauhdikas ja siirryin veturin paikalle. Seiska löytyikin hyvin pienestä pysähdyksestä ja ihmettelystä huolimatta. Kasille jatkoin vetohommia ja se menikin telkkänä. Rasti ei kuitenkaan kelvannut takanatulijoille paitsi Kinnin Juholle, joka ilmestyi jostain kuvioihin mukaan. Juhon kanssa sitten läpsyteltiin rauhallista vauhtia aina maaliin asti. Rastit löytyivät kohtuullisen hyvin viimeistä lukuunottamatta.
Semmonen viesti tällä kertaa. Alussa olisi tarvinnut tsempata vähän enemmän, jotta olisin päässyt letkoihin. Vauhtia vain lisää niin hyvä tulee. Ykkösjoukkue jatkoi menestyskulkuaan, mahtavaa.