NuJu + e-Games

Viime viikonloppu tuli vietettyä Espoon suunnalla kisaturismin ja kilpailemisen merkeissä. Lauantaina nuoriso oli vauhdissa Nuorten Jukolassa. Kisa oli jännittävää seurattavaa, vaikka oman seuran juniorit eivät tällä kertaa oikein onnistuneetkaan. Onneksi vanhan seuran eli TuSsin junnut olivat sen verran liekeissä, että jännitys säilyi loppuun asti. Onnittelut heille kuudennesta sijasta. Tuli siinä kisan edetessä muisteltua omiakin Nuorten Jukoloita. Hauskoja kisojahan ne olivat. Palkintosijoilla taidettiin olla kolmesti eli 1997, 1999 ja 2000. Sijoitukset olivat 10, 8 ja 6.

Sunnuntaina oli vuorossa e-Gamesit + Huippuliigan finaali. Edellisen kirjoituksen lopussa toivoin, että positiivinen trendi juoksun suhteen jatkuisi. Toivomus kävi toteen. Sadekeli raikasti ilman ja sitä myöden hengityskin oli helpompaa. Maasto ja polusto olivat osittain 2000-luvun alkupuolen Espoon leireiltä tuttua. Matkaa Espoon wanhaan leirikeskukseen oli kilpailukeskuksesta vain noin parin kilometrin verran.
Aloitin kisan rauhallista vauhtia ja yritin pitää juoksun rennon letkeänä. Kisan luonne kävi selväksi heti alussa. Polkutykitystä ja rastien poimintaa polun vierestä. Ysirastille asti lupsuttelin ihan sujuvasti, mutta sitten lähdin aivan väärää polkua ja aika lailla väärään suuntaankin. Ei siinä aikaa kuitenkaan mennyt hukkaan kuin reilu 30sek. Kahdelletoista oli aika pitkä väli ja koko matka polkua ja tietä. Siinä yritin lisätä vauhtia, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Ois tarvittu ainakin yksi lisävaihde. Kyseisellä välillä happo kömpi koneistoon siinä määrin, että viidestä viimeisestä rastista neljää piti koukkia joitain kymmeniä sekunteja, mukaanlukien myös viimeinen viitoituksen päässä ollut rasti.
Tästä suorituksesta jäi lopun kämmäilyistä huolimatta hyvä maku ja 25-mannaa varten tämä oli hyvä harjoitus. SM-yöhön toivon myöskin hyvää juoksuvirettä ja sitä myötä varmasti suunnistuskin sujuu. Karsinta on tarkoitus juosta aivan totisena kisana ja B-finaali sitten vähän rennommin.

Joo ja työt loppuivat viime perjantaina. Kahden viikon kuntoutusloma on edessä. Tarkoitus on käydä lenkillä ja venytellä alaselkä kuntoon.

AM-keskimatka

Mukavat kisat ja juoksussakin oli viitteitä paremmasta. Takkiin tuli tietysti vauhdissa reilusti, mutta nyt juoksu ei ollut tuskaista könyämistä. Keskittyminen suunnistukseen tosin kärsii, kun ajatukset ovat pelkästään juoksussa. Kisan jälkeen ajattelin, että ei niitä virheitä nyt niin hirveän paljon tullut. Tarkempi analyysi ja väliaikojen näkeminen muutti ajatukset vähän toisen suuntaiseksi.
Alun vetelin ihan hyvin, mutta pitkällä vitosvälillä ajatukset alkoivat karkailla ja siinä tulikin sahattua semmoinen kolmisen minuuttia. Rastivälillä varmaan minuutti ja rastia vielä kaksi. Kutoselle singahdin pummin jälkeen ja pieleen tietysti. Ysille sorvasin sitten kunnon koukut. En kyllä ollut täysin samaa mieltä kartan ja maaston kanssa ja rastia piti hakea parin minuutin verran. Helppo rastihan se oli ja olisi varmaan löytynytkin suoraan jos olisin lähestynyt varmempaa reittiä.

Ensi viikonloppuna on taas uudet kisat edessä. Toivottavasti positiivinen trendi juoksun suhteen jatkuu ja voin alkaa keskittyä suunnistukseenkin.

Hiisirastit

Olipahan totaalista retkeilyä. Lähtöön juostessa fiilis oli jo kohtuu nahka eikä se siitä mihinkään parantunut maastossakaan. Olin kuitenkin päättänyt etten keskeytä. Tosin sen päätöksen kanssa jouduin pari kertaa tosissaan taistelemaan. Ajelin sitten hölkkävauhdilla koko radan ja lopussa välillä kontaten. Suunnistus sujui alkuun hyvin, mutta loppua kohden aloin myös ottaa koukkua oikein isolla kädellä. Tällästä tää on. Maasto oli kyllä hienoa ja vaativaa. Aloin miettiä, että josko sitä lähtisi myös SM-pitkille retkeilemään. Kai sielläkin hieno maasto on, ja vaativa rata kanssa.

Ensi viikolla alan tekemään parin tunnin sauvakävelylenkkejä. Jos vaikka sais pari kiloa painoa pois.

Rakkaan harrastuksen pariin

O-ringenin jälkeinen lyhyt kisatauko päättyy ja syksyn väännöt alkavat. Olen kahminut ohjelmaan kisoja aikaisempiin vuosiin verrattuna reilusti. Innostus suunnistukseen on säilynyt hyvänä koko kesän ajan. Olen hyväksynyt sen, että voin suunnistaa myös hieman hiljaisemmalla vauhdilla nautiskellen. PK-vauhtia kovemmaksi ei näin siitepölyaikana parane vauhtia nostaa, koska silloin loppuu happi ja sitten loppuu myös hyvä meininki. Luultavasti olo palailee taas normaaliksi siinä vaiheessa kun kelit kylmenevät ja rikoota ja craftia saa kiskoa niskaan. Siihen saumaan osuu sopivasti 25-manna ja Småkke. Mikäs sen mukavampaa kuin hyvä kulku kauden pääkisoissa.

26km tuparisuunnistuksen jaksoin hienosti maaliin. Aikaa kului, mutta en hyytynyt. Tikissä ollaan. Käytän taas härskisti hyväkseni muiden kirjoituksia, joten käykää lukemassa tOden blogista lisää juttua matkan varrelta.

P.S Mäksä ala sprintteriksi, siitä sä kuitenkin tykkäät:)