Olipahan totaalista retkeilyä. Lähtöön juostessa fiilis oli jo kohtuu nahka eikä se siitä mihinkään parantunut maastossakaan. Olin kuitenkin päättänyt etten keskeytä. Tosin sen päätöksen kanssa jouduin pari kertaa tosissaan taistelemaan. Ajelin sitten hölkkävauhdilla koko radan ja lopussa välillä kontaten. Suunnistus sujui alkuun hyvin, mutta loppua kohden aloin myös ottaa koukkua oikein isolla kädellä. Tällästä tää on. Maasto oli kyllä hienoa ja vaativaa. Aloin miettiä, että josko sitä lähtisi myös SM-pitkille retkeilemään. Kai sielläkin hieno maasto on, ja vaativa rata kanssa.
Ensi viikolla alan tekemään parin tunnin sauvakävelylenkkejä. Jos vaikka sais pari kiloa painoa pois.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti