Edessämme on maisema kuin lakana...

Ylläksen leiri sujui odotusten mukaan. En päässyt tällä kertaa hiihtämään kertaakaan ennen hiihtoleiriä, joten tarkoitus oli hiihdellä omaksi iloksi sen verran kuin jaksaa. Tietysti tarkoitus oli myös saada hyvä startti harjoituskaudelle pienen määräpiikin muodossa.

Elimistön tottuminen hiihtoon oli yllättävän kivutonta. Pystyin oikeastaan heti ensi potkuista lähtien täysipainoiseen hiihtoon. Kelit suosivat melkein koko kahdeksan päivän ajan. Lunta oli Ylläksellä reilusti ja viikon aikana satoi lisääkin kymmeniä senttejä. Uusia latuja avattiin lähes päivittäin. Alkuviikosta hiihdeltiin pertsaa pikkupakkasissa ja pari viimeistä päivää vapaata plussakelissä. Sain pidettyä homman hyvin lapasessa enkä innostunut riehumaan ladulla koko päivää niin kuin joskus.

Palautuminen leirin aikana oli hyvää ja nyt leirin jälkeenkin olo on hyvä. Olisin varmaan voinut treenata enemmänkin, mutta ei siinä välttämättä järkeä olisi ollut. Mitään sen kummempaa palauttelua en tunne tarvitsevani. 10 päivän päästä on syksyn opiskelut paketoituna ja joululoma voi alkaa. Tammi-helmikuussa on luvassa jälleen hieman kovempaa koulumättöä, mutta eiköhän siinä sivussa lenkillekin ehdi.

Yhteenveto

Mäksä, Mädi ja Toukokin ovat julkaisseet jo omat kausiyhteenvetonsa. Itse en mitään jäätäviä analyysejä halua tehdä, vaikka ehkä pitäisikin. En vain koe, että saisin siitä mitään irti. Olin vain taas viime kaudella niin paska, että ei siihen mitkään spekuloinnit auta. On vain harjoiteltava, paljon ja kovaa. Eikä sekään välttämättä riitä.

Sen verran voin kertoa, että harjoittelunihan on ollut jo pitkään nähtävissä Orienterare.nu-sivuston träningsdagbokissa. Näkyvillä tosin vain polareille. Sieltä voi kukin kiinnostunut käydä katsomassa ja ihmettelemässä. Tunteja kertyi viime kaudella sen verran, että tulosten olisi voinut olettaa olevan paljon parempia. Selittelemään en lähde, mutta kaikki ei kuitenkaan ole harjoittelutunneista tai asenteesta kiinni. Joskus sitä vain on vammoja ja sairauksia, jotka ovat menestymisen esteenä. Ei siitä sen enempää.

Heh, tulipas negatiivissävytteinen "analyysi." Ei tässä nyt kuitenkaan kirvestä olla heittämässä kaivoon. Iloisella mielellä olen aloittanut harjoittelun tulevaan kauteen 2008. Tarkoitus on harjoitella harjoitusohjelman ja fiiliksen mukaan, tietysti enemmän ja paremmin kuin viime kaudella. Paljon on tehtävää varsinkin vauhdin ja suunnistuksen sujuvuuden kanssa. Maastossa on käytävä useammin kuin viime keväänä ja kesällä olisi myös harjoiteltava kunnolla, töistä huolimatta. Tiedän, että potentiaalia parempiin tuloksiin on. Jotenkin se pitäisi vain kaivaa esille.

Tästä eteenpäin ystäväni Tuomo Mäkelän sanoin: "On vain painettava pää rintaan ja jatkettava kohti uusia pettymyksiä."

Minne katosi päivät

Hiljaista on ollut kirjoittelemisen kanssa, mutta aivan se ja sama. Olen yrittänyt hoitaa opiskeluja eteenpäin parhaani mukaan ja siinä sivussa saada itseäni fyysisesti sellaiseen kuntoon, että jaksaisin harjoitella. Helppoa ei ole ollut mikään. Motivaatiota kumpaankin osa-alueeseen onneksi löytyy. Mielessä siintää jo Tiomilan yö ja mahdollinen vaihto-opiskelu Ruotsissa/Norjassa. Mutta katsotaan mitä tapahtuu.

NSM-reissu oli hieno keikka. Paljon matkustusta, vähän nukkumista, jonkin verran alkoholin nautiskelua ja pari urheilusuoritusta väliin. Raskas setti, mutta kannatti käydä. Toivottavasti ei tarvitse enää kovin moneen NSM:iin osallistua:) No, pari seuraavaa kisaa ovat onneksi lähellä.
Syksyn aikana oli siis kolme kovemman luokan kilpailumatkaa ja yksi kovemman luokan firman risteily. Siihen kun lisätään kaikki muut setit ja matkustelut niin homma oli valmis. Olen ilmeisesti todellakin huonossa kunnossa tai sitten vain tulossa vanhaksi. NSM:n jälkeen olin viikon aivan pönttö sekaisin. En jaksanut nukkua enkä olla hereillä. Onneksi väsymys meni kuitenkin nopeasti ohi.

Tänä viikonloppuna olisi ollut kolme hauskaa tapahtumaa, johon olisin voinut osallistua. Elikkäs kesätyöpaikan juhlat Turussa, KeparDin sählyturnaus Tampereella ja Ankkurin leiri Kisakeskuksessa. Jätin kaikki väliin. En vain jaksanut lähteä mihinkään. Ankkurin leirille olisin lähtenyt jos se olisi ollut Tampereen seudulla niin kuin aluksi piti. Sählyturnauksen ja sadonkorjuujuhlan meiningit on jo nähty. Seuraavana ohjelmassa on taas kuitenkin matkustustusta eli hiihtoleiri Ylläksellä. Sieltä suoraan Ankkurin leirille Kellarille. Palaillaan.

Matkustelua ja koulua

Viimeiset viikot ovat olleet tiukkaa settiä. Laivamatkoja on takana tältä syksyltä kolme ja edessä yksi. Suoritettuja kursseja koulussa kolme ja edessä monta. Harjoitustöitä ja -tehtäviä on tullut väännettyä ja siinä sivussa vähän lenkkeiltyäkin.

Viime viikonloppuna oli Smålandskavlen. Tuo perinteisesti kaudenpäättävä viestikisa Ruotsissa. Ankkurilta ei ollut tällä kertaa kuin yksi joukkue mukana, joten minäkin jouduin etsimään joukkuepaikkaa muualta. Onneksi joukkuepaikka löytyi kasvattajaseurasta ja näin meikäläisen osalta 10. Småkke oli tosi asia. Tällä kertaa Småkkessa oli hieno keli ja maasto. Nautin suunnistuksesta enemmän kuin kertaakaan tällä kaudella. Vauhti ei ollut huimaa eikä olokaan kovin herkkä, mutta silti oli kivaa.

Ensi viikonloppuna on tuloillaan NSM tai OPM eli opiskelijoiden pohjoismaiset mestaruuskisat Trondheimissa. Matkustustunteja ja kilometrejä tulee riittävästi ja pari kisaakin banketteineen olisi suoritettavana. Reissun jälkeen olo saattaa olla hyvinkin rapea. Viikon lepo matkan jälkeen on varmasti paikallaan ja sitten voi taas alkaa miettimään tulevia.
Ensimmäiset seuran leiritkin ovat tuloillaan jo marras-joulukuussa. Siitä se sitten taas lähtee.

25-manna

Oli kivaa. Reittiselostus tulossa ensi viikonloppuna.

edit:
oli tosiaan kivaa, mutta nyt on luvassa koulusykintää parin viikon ajan, kirjoittelen taas myöhemmin

lopun alkua

ei tultu. luulin ja tunsin, että tänään olisi hyvä päivä. ei ollut.

ei oo helppoo

Jos haluaa pärjätä hyvin suunnistuksessa, pitää harjoitella suunnistusta. Tämän viisauden keksin ihan itse tänään. Oli muuten todella vaikea suunnistaa ja juosta maastossa reilun kolmen kuukauden tauon jälkeen. Keskimatkan karsinta meni joten kuten, koska se oli maastopohjaltaan ja suunnistuksellisesti niin helppo. B-finaaliin starttasin innolla, mutta jalat olivat aivan hapoilla enkä löytänyt ykköstä suoraan. Päätin sitten säästellä viestiin. Viestissä jalat olivat yllättävän hyvät, mutta en pysynyt kartalla yhtään enkä myöskään osannut juosta vaikeakulkuisessa maastossa. Takkiin tuli reilusti koko ajan. Harmi sinänsä, koska tuli taas annettua varsin negatiivinen kuva omasta kunnosta ja taidoista. Mutta ei auta valittaa, itse olen valintani tehnyt. Lähdin kesällä löysäilylinjalle ja pidin tarkoituksella lomaa suunnistuksesta.
Viikonlopun kisoissa oli kuitenkin kivaa, tuloksista huolimatta. Onneksi hauskoja kisoja on vielä jäljellä tällekin kaudelle. Luulen, että kaikista uhkauksista huolimatta harjoittelen talvella ja keväällä taas innokkaasti. Vielä ei ole aika laittaa nastareita naulaan.

Opiskelija

Opiskelut jatkuvat täydellä tehollaan. Luentoja, harjoitustöitä ja demoja riittää. Ehkä tästä joskus tulee valmistakin:)
Lenkilläkin olen käynyt muutaman kerran. Kovissa reeneissä on kulkenut hyvin, mutta vauhtia en osaa arvioida. Päätin sittenkin lähteä SM-keskimatkalle ja viestiinkin jos mahdun joukkueeseen. Arvasin, että jossain vaiheessa halu kilpailla palaa. Nyt se on palannut. Onneksi, nimittäin kauden pääkoitokset ovat vielä edessä.

30.4-29.8

Likimain neljän kuukauden kesätyösetti päättyi keskiviikkona. Parin viimeisen viikon aikana olin ajoittain melko hajalla, lähinnä henkisesti. Töissä on loppujen lopuksi ihan kiva olla, mutta onhan se myös mukavaa kun se loppuu. Sama työpaikka odottaa taas ensi kesänä. Tarvitsevat näköjään kunnon työmiestä, kun haluavat meikäläisen siellä pitää. Ja mikäs siinä. Eipähän tarvitse keväällä stressata ja käyttää energiaa työpaikan hakuun.
Fyysinen kunto katosi jälleen kesän aikana. Se nyt on tietysti aivan normaalia minun kohdalla. Työt vie osansa ja allergiat myös. Näiden kahden tekijän seurauksena motivaatio laskee ja näin syksyllä suorituskyky on lähellä nollaa. Siitä on sitten taas hyvä lähteä rakentamaan. Koulua on ohjelmassa tulevana lukuvuonna ihan riittävästi, mutta aina jossain välissä ehtii lenkilläkin käymään. Ei kannata polttaa itseänsä loppuun, varsinkaan koulun kanssa. Sunnuntaina on edessä taas muutto Keski-Suomeen ja maanantaina starttaa ensimmäinen kurssi.
SM-kisat jätän suosiolla väliin tänä syksynä. En ole suunnistanut kertaakaan Jukolan jälkeen, mutta ajattelin aloittaa senkin harrastuksen taas jossain iltarasteilla. Mahdollisesti käyn kokeilemassa kuntoani Oravatonnissa ja sitten alkavatkin kansainväliset kisat 25-mannan, Småkken ja NSM:n muodossa. Toivottavasti herään ennen kuin syyskuu päättyy:)

TJ7

Viime viikko meni yövuoron merkeissä. Aamuyön tunteina oli välillä raskasta, mutta onneksi sain päivisin nukuttua riittävästi. Silti elimistö oli melkoisen sekaisin. Aivan kuin olisi ollut krapula päällä koko ajan. Totesin myös, että mielummin istun toimistossa kauluspaita päällä kuin peruuttelen traktoria peräkärryineen pimeässä ja sumussa lastauslaituriin kello 4 aamuyöstä. Luulisin, että opiskelumotivaatio lienee taas huipussaan. Yövuorot on nyt kuitenkin tehty ja työpäiviä on jäljellä noin seitsemän. En tiedä olenko töissä koko ensi viikkoa, koska on kaikenlaisia asioita hoidettavana. Opiskelut jatkuu taas täydellä tehollaan viikolla 36.

...

"Lomassa suojaisan lehdon
jossa vartensa suoraksi saa
minä vaipuisin sammalen kehtoon
ja nukkuisin aamulla herroiksi vaan
jos ei yö olis rengikseen palkannutkaan
niinpä levolle hyvästit heitän"

Viikate

Maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai

Ryhdistäydyin tosiaan kuluneen viikon aikana. Koko viikko oli pelkkää nautintoa. Kävin kuutena päivänä lenkillä. Oli hienot kelit ja sopivaa lenkkiseuraakin löytyi. Riemu ei kestä kuitenkaan kauaa koska seuraavalla viikolla on luvassa kesän ensimmäinen ja onneksi myös viimeinen yövuoroviikko. Jos yövuoro ei itsessään vielä vtuttaisi yhtään niin kerrottakoon että se on myös 12h mittainen eli 18-06. Eli ensi viikolla tuskin on luvassa mitään erikoista urheilurintamalla. Eikä varmaan millään muullakaan rintamalla.

Sjuk+frisk

Otin pienet kesäflunssat tähän saumaan. Viisi päivää on ollut nokka tukkeessa ja olen odotellut kuumettakin, mutta ei ole näkynyt. Tänään hermo petti ja pidin pienen liikuntapäivän eilisen pubipäivän vastineeksi.
Eilen tosiaan lähdettiin muutaman kaverin kanssa jo puolilta päivin kiertelemään lähiöpubeja. Matkattiin bussilla tai kävellen lähiöstä toiseen ja käytiin testaamassa pikkupubien tarjonta. Ihan hauskaa oli ja yllättävän mukava tunnelma monessakin paikassa. Ilta päätettiin Mäen Vares-kirjoista tuttuun Uuteen Apteekkiin. Onneksi jätin kuitenkin Talonmiehen Vapaapäivät väliin, koska...
...tänään oli niin hieno päivä, että oli pakko lähteä harrastamaan liikuntaa. Tourin voiton kunniaksi Discoveryn paita päälle ja polkemaan. Tukkoista oli meno. Muutaman tunnin palauttelun jälkeen sää ulkona oli edelleen kaunis joten päätin lähteä kävelemään. Kävelemään siksi että parin tunnin pyöräily flunssan jälkeen teki jo varmaan hyvää ja toiseksi pohje oli edelleen jumissa ja kolmanneksi oli niin lämmin keli etten olisi juosta jaksanutkaan:)
Toivottavasti ensi viikolla on hienoja ilmoja, jotta voisin ryhdistäytyä ja käydä jopa juoksulenkillä.

Luulin, mutten tiennyt...

Viisi viikkoa töitä jäljellä ja heti syyskuun ekalla viikolla on edessä paluu opiskelujen pariin. Alan varmaan tulla vanhaksi, koska tänä kesänä olen taas moneen kertaan miettinyt sitä, että mitä haluan tehdä isona. Vastausta en ole pystynyt selvittämään.
Laiturillakin tuli käytyä 3x viime viikolla. Kahtena iltana oikein teltassa ja lauantaina sitten vain aistimassa tunnelmaa ja jatkoille Börssiin. Rahaa ja terveyttä kului, mutta hauskaa oli.
Urheilusta en jaksa sanoa oikein mitään. Vtuttaa vaan kun aina on joku paikka hajalla. Onneksi on pyöräily. Siinä en ole vielä saanut itseäni rikottua. Nautin kun saan istua pyörän päälle ja polkea reidet hapoilla vastatuuleen. Hienointa on tietysti kaunis auringonpaiste, uusi asvalttipinta ja myötätuuli. Näitä komponentteja on vaan niin kovin harvoin käytettävissä.

Hieno viikonloppu

Vähän hiljaista on taas ollut blogiin kirjoittelemisen kanssa. Iloa harmaaseen arkeen toi tässä viikonloppuna olleet jo kauan odotetut hääjuhlat. Tammisen Jamppa ja Järvenmäen Hanna tahtoivat toisensa Pöytyän kirkossa lauantaina. Kyyneleitä sai oikein pidätellä parin astellessa alttarille. Kaikki sujui hienosti ja juhlat jatkuivat aamuun asti. Fiilikset olivat todella mahtavat.

Muuten arki onkin ollut samaa tahkon kiertämistä. Töitä, touria ja laiskottelua. Lenkkeily on jäänyt turhan vähälle. On ollut kaikenlaisia urheilua tärkeämpiä juttuja ajateltavana eikä motivaatiokaan ihan huipussaan ole.

Kiirettä pitää...

...ei nyt oikeesti, mutta ei jaksa oikein tehdä mitään ylimääräistä. Työnteko ei ole ihmistä varten. Ei ainakaan tuntipalkalla 8h päivässä 5krt viikossa. Ei vaikka töissä on periaatteessa hauskaa ja mukavia kavereita. Viikon kun käryää töissä niin pakkohan se on viikonloppuna rentoutua ja lähteä viihteelle. Viikonloppuisin onkin on ollut kaikenlaista vääntöä ja kalenteri on piukassa pitkälle syksyyn. Motivaatio opiskeluunkin on taas kohonnut uusiin ulottuvuuksiin ja syksyllä onkin tarkoitus opiskella hieman aiempaa tiukemmin.
Jukolan jälkeen oli tarkoitus kuntouttaa nilkkaa ja käydä lenkillä fiiliksen mukaan mahdollisimman paljon. Juoksulenkkeilyn sain unohtaa heti Jukolan jälkeisellä viikolla. Jostain syystä pohkeen alaosa löi sellaisen jumin ja kivun ettei ole ennen nähty. Syynä on varmastikin nilkan varomisesta johtunut vähän toispuoleinen askel. Hierojakin sattui olemaan juuri pahimpaan aikaan sairaslomalla. Mutta eipä tuo nyt kauheasti ole menoa haitannut. Olen saanut pyöräillä sydämeni kyllyydestä ja odotella Tour de Francen käynnistymistä. Hyvin on pyörä kulkenut ja täytyy varmaan pian alkaa kattella vähän parempaa fillariakin, vanha Bianchi kun ei enää riitä:) Hiilikuitua sen olla pitää.

Jukolan huumaa!

Tulihan se Jukola kuitenkin. Huonolta näytti, koska nilkka ei meinannut parantua millään. Eihän se täysin kunnossa ole vieläkään, mutta kesti 7,5km yllättävän hyvin.
Olin varmaan ensimmäistä kertaa Jukolassa ikäänkuin kuntoilijan ominaisuudessa. Venlojen viestiä oli tosi mukava seurata lämpimässä auringon paisteessa ja seuran teltalla tunnelma oli hieno. En nukkunut kisaviikonlopun aikana yhtään ja ennen omaa juoksua ei jännittänyt pätkääkään enkä pahemmin stressannut, vaikka verrytellessä ei kulkenut mihinkään.
Pitkän odottelun jälkeen pääsin metsään. Antti oli ottanut vähän koukkua eikä muutenkaan ollut vissiin paras päivä.
Lähdin matkaan rennosti kiihdyttäen, mutta unohdin kokonaan suunnistaa. Vetelin uraa pitkin jonnekin ja sitten olinkin jo 50m rastista ohi. Vajaan parin minuutin kiemurat heti kärkeen. Kakkonen löytyi hyvin ja sitten olikin aika kokeilla miten juoksu kulkee. Lakasen Jonne tuli veturiksi ja iskin peesiin. Mukavasti kulki, mutta en siinä vauhdissa oikein pystynyt varomaan nilkkaa joten hiljensin vauhdin jälleen vähän rauhallisemmaksi. Nelonen näytti helpolta ja saisin jopa vähän polkua alle. Tarkoitus oli juosta maastossa rauhallisesti ja hyvällä alustalla kovaa. Juoksinkin sitten polkua kuin loppusuoraa ja ei siinä taas karttaa tullut katteltua. Rastille taas parin minuutin koukut. Otin itseäni niskasta kiinni ja päätin jättää virheet pois. Ei tässä hölkkävauhdissa pitäisi virheitä tehdä. Onnistuinkin tavoitteessani ihan hyvin melkein maaliin asti. Pieniä sekunneissa laskettavia koukkuja tietysti tuli muutama. Yksi tie/pururatapätkäkin löytyi. Juoksin sen taas kovaa, vaikka käytinkin puolivälissä olleen juomarastin hyväkseni. Toiseksi viimeiset rastit olivat pahoja ja siellä tehtiin paljon virheitä. Tietysti tein itsekin siinä reilun minuutin källin. Miten voikin olla aivot niin off-asennossa. Loppusuoralla otin vielä kunnon kirin ja nautiskelin fiiliksestä. Kiri oli ilmeisesti niin kova että A-P myöhästyi lähdöstä puolisen minuuttia.
Virhettä tuli aivan liian paljon, mutta niin tuli muillekin. Juoksu maastossa tuntui vaikealta. Eihän tuo nilkkavaivaiselle kovin hyvä maastopohja ollut. Alussa olin turvallani koko ajan, mutta loppua kohti tasapaino parani ja pystyin juoksemaan rennommin. Kiva oli kuitenkin suunnistaa.
Nyt aion parannella nilkan kerralla kuntoon ja jätän suunnistustouhut ainakin heinäkuun loppuun asti. Sitten siirryn taas maastoharjoitteluun ja alan käydä suunnistamassakin. Toivottavasti suunnistusnälkää löytyy taas syksyllä. En osaa sanoa milloin olen taas kisoissa viivalla. Katsellaan sitä sitten elokuussa. Voin luvata, että blogi päivittyy ainakin kerran viikossa.

Då kom den dagen jag inte trodde fanns

Nilkka ei ole edelleenkään kunnossa. Ensi tiistaiksi sain ajan lääkärille. Tie vie varmaankin röntgeniin, jossa ei varmaankaan näy yhtään mitään. Sitten mennään magneettikuvaan, josta sitten selviää mitä nilkasta löytyy. Olen jo henkisesti valmistautunut jättämään Jukolan väliin ja alan keskitymään 25-mannaan ja Småkkeen.
Motivaatio on ollut muutenkin todella koetuksella. Pari sataa tuntia hyvää harjoittelua tänä vuonna ja silti kaikki kisat ovat taas menneet pitkin vttuja. Ei sillä etteikö harjoittelu olisi kivaa. Enhän harjoittelisi lainkaan jollei se olisi kivaa. Tulokset eivät vain oikein kompensoi harjoittelun takia tehtyjä uhrauksia. Toisin sanoen monesti olen lähtenyt lenkille vaikka olisi ollut "tärkeämpääkin" tekemistä. Urheilu on aina ollut etusijalla. Nyt olen yllätyksekseni miettinyt usein että onko tässä mitään järkeä? Pitäisiköhän vaihtaa järjestystä? Täytyy katsoa mitä tapahtuu ja miten selviän kesästä.

mens sana in corpore sano

Nilkka on ollut telakalla kohta pari viikkoa. Normaalia elämää se ei tosin enää haittaa. Tasaisella alustalla ja ylämäessäkin pystyy jo juoksemaan ihan rennosti. Epätasaisella alustalla juoksusta ei taas tule mitään. Pienikin hallitsematon jalkaterän ylös taittuminen aiheuttaa aivan järjettömän vihlaisun nilkan etuosassa. Ei tässä oikein voi muuta kuin odotella parantumista. Sprinttiin lähden näillä näkymin juoksemaan, mutta tuskin lähden Lakeuden viestiin.

Töissä on ollut toistaiseksi ihan leppoisaa. Ylitöitä ei varmaankaan ole tiedossa juurikaan ennen juhannusta. Sitten alkaakin pikkuhiljaa kurkkuhelvetti ja silloin joutuu sykkimään. Yritän parhaani mukaan välttää yövuorot ja ylityöt muutenkin. Treenikin on maistunut mukavasti työn ohessa. Nilkkaongelmista huolimatta on ollut ihan mukava käydä vähän urheilemassa. Kilpapyöräkin on kaivettu esiin ja viime viikolla tuli avattua kausi reilun 200km:n viikkomäärällä.

Show must go on.

Jukolaleiri

Viikonloppuna oltiin Jukolaleirillä Lapualla. Ei jäänyt tästäkään reissusta oikein mitään käteen. Ensimmäisen treenin ensimmäinen rastiväli ja nilkka hajalle. Astuin jotenkin huonosti kiven päälle pelkällä päkiällä ja siitä jalkaterä taittui ylöspäin. En ehtinyt ponnistaa tai jännittää jalkaa yhtään. Sattui niin prkeleesti. Keräilin siinä hetken ja jatkoin matkaa. Vajaan kilometrin pystyin juoksemaan kovaa, mutta sitten nilkka alkoi tuntua tosi löysältä ja muljahteli koko ajan uudelleen. Jatkoin hölkkävauhdilla radan loppuun, joka tietysti tässä tilanteessa oli erittäin fiksu ratkaisu. Reenin jälkeen en pystynyt oikein varaamaan painoa jalan päälle. Aamulla jalka kesti sen verran että kävin kävelemässä maastossa, mutta ei se oikein hyvältä tuntunut. Tässä vaiheessa oli jo selvää että sunnuntain kisat jää väliin. Nyt nilkka on edelleen turvoksissa ja kipeä, mutta en usko että siitä mikään sen kummemmin rikki on. Keskiviikkona käyn kokeilemassa juoksua ja torstaina pitäisi olla viivalla Prismarasteilla. Jos kipu ei hellitä on edessä lääkärireissu ensi viikolla.

FinnSpring

FinnSpring-viikonlopusta ei jäänyt paljoa kerrottavaa. Henkilökohtaisen runnoin läpi huonolla kululla. Tietysti tein tämän kevään tapaan myös paljon virheitä. Haluaisin juosta paljon kovempaa mihin pystyn ja siksi tulee virheitä kun suunnistus jää jalkoihin. Tästä pitäisi päästä mahdollisimman pian eroon. Pitäisi vain tyytyä siihen vauhtiin mitä jaksaa eikä yrittää väkisin.

Viestissä olin aivan nahka. Olin avausosuudella, joka ei todellakaan sovi meikäläisen elimistölle. Olinkin jo alkukiihdytyksen jälkeen viimeisenä ja sillä sijalla taivalsin koko kisan läpi. Harmitti todella paljon seurakavereiden puolesta. Ei ollut kivaa missään vaiheessa.

Tiomilajuoksu 07

Hyvät lukijat, tässä pieni kertomus tiomilan yöstä.
Odottelen väliaikoja screenin edessä samalla vähän verkkailen. Masennun hetkeksi kun huomaan Macon jääneen reilusti kärjestä, hetken kuluttua Jusu saapuukin yllättäen rastille kärjen vauhdissa. JESJES. Ei muuta kuin vaihtoalueelle. Fiilis on aika hyvä ja seurailen Timon täpisemistä. Sitten Timo pääseekin jo irti ja toivon että pääsisin pian perään. Eikä kulu kauaa kun Jusu jo näkyy loppusuoralla eikä ole paljoa ykköstä perässä. Tässä vaiheessa itsellekin iskee pieni jännityksen poikanen, joka toisaalta on vain hyvästä. Karttaa ojentaessa Jusu huutaa jotain kompassin käytöstä. Tarkistan numeron kartasta ja säntään matkaan.

K-1
Koolle saa laputtaa hyvän matkaa stadionia. Tsekkailen siinä nopeasti radan läpi, totean että meilläkin on varvaus. Rastiväli ykköselle (55) näyttää helpolta, mutta rastinotto ei. Päätän vedellä mäen yli ja tarvittaessa varmistaa pellon kulmasta. Koolta singahdan suoraan suohon. Hetken kuluttua olen siellä vyötäröä myöten. Aivan helmee. Rastialueen pusikoissa pyörii jengiä ihan simona ja löytyyhän se rastinkin pienen mutkan kautta.

1-2
Kakkoselle (59) suuntaan letkan perään mäen reunaa suon yli kivelle. Aika helppo rasti.

2-3
Lähden lyömään. Ohitan polulla porukkaa reilusti ja leimaan rastilla 63 Tommilan kanssa yhtä aikaa.

3-4
Helppo väli aukon yli sillan ylitykseen.

4-5
Sillalla on kasassa kaamia letka. Nyt on hyvä fiilis. Sillan jälkeen letka jatkaa kuitenkin suoraan sillan suuntaisesti metsään. WTF. Hyppään sivuun, katson karttaa ja kompassia ja kurvaan 90 astetta vasempaan. Se siitä letkasta. Etenen rastia (42) kohti hieman epävarmoissa tunnelmissa. Ketään ei näy missään. Maasto on todella huonoa ja epämääräistä. Rastiharjanne on kuitenkin selkeä ja taas pienen mutkan kautta lipulle.

5-6
Seuraava väli näyttää taas aivan priimalta (122). Ei muutakuin kompassi tanaan ja menoksi. Onneksi kuviorajat ovat selkeät ja rastia ennen olevat kumpareet myös.

6-7
Herkkumaasto jatkuu, seiskalle (139) lähden polkukiertoa. En tiedä oliko se nyt paras ratkaisu. Runnon pöpelikössä etiäpäin ja tupsahdan tielle juomarastista vasemmalle. Juoksen juomapaikan ohi, jatkan polkua ja hyppään taas pusikkoon. Vieläkään en näe ketään missään. Vihreä on niin paskaa etten meinaa päästä eteenpäin. Mietin menisköhän letka kovempaa, no menisi. Vihdoin paska loppuu ja kiipeän rastimäelle. Rasti on helppo ja poimin sen sujuvasti.

7-8
Helppo nakki (125)

8-9
Kompassi taas tanaan ja hakkuun reunaan, rasti (95) on taas varsin helppo.

9-10
Aidan läpi pääseminen osoittautuu melko vaikeaksi. Ihmettelen pusikossa tovin ennenkuin löydän oikean kohdan. Sillan ylityksessä näen IL Tyrvingin jannun ja juoksen hänet kiinni.

10-11
Tiemme eroavat heti metsässä. No, enhän mä apua ole tähänkään mennessä tarvinnut. Olen rastille (71) mennessä kuitenkin melko kahvilla polkujen kanssa, mutta osun kuitenkin oikeille urille ja rasti on taas ihmeen helppo.

11-12-13-K
Rastikumpare (107) näkyy kauas ja juoksen vain leimaamaan. Varvausrasti (100) tuottaa yllätten pienen koukun. Kadotan suunnan tiheikössä ja koukkaan hiukan vasemmalle. Ja sitten taas juostaan. Olen ilmeisesti tässä kohtaa Tyrvingin kaveria 27sek edellä.

K-14
Kadotan suunnistusajatuksen täysin stadionilla. Olen aivan kuutamolla heti koon jälkeen, vaikka tarkoitus oli edetä sujuvasti stadionin reunaa kohti ojanylityspaikkaa. Siitä polkua rastin (79) tuntumaan ja thätsit. Eksyn johonkin vasemmalle ja nousen ison mäen reilusti huipun vasemmalta puolelta, löydän kuitenkin polun ja lähden mielestäni oikeasta kohtaa rastille mutta ei oikein osu. Tulen johonkin kumpareen tapaiselle, jossa on rasti. En oikein ymmärrä. Päätän lähteä takaisin polulle. mutta sitten huomaan heijastimen ja onneksi on oma.

14-15
Ampaisen vauhdilla polulle ja katselen oikeaa suuntaa. Rasti (157) vaikuttaa helpolta. Löydän jotain uran tapaista alle ja rullaan pienen koukun saattelemana rastille. Helsingin Suunnistajien jamppa leimaa juuri ennen.

15-16
Suuntaan stadin kaverin perässä pellolle ja katselen, että tosta noin vaan polkuja pitkin rastille (37) asti. Pellon jälkeen HS:n kaveri lähtee johonkin aivan ihme suuntaan. Itse jatkan oikealle polkua. Jotenkin tuntuu, että polut eivät mene aivan niin kuin kartassa. Ylitän ojan ja olen muka kartalla. Siitä 50m ja mikään ei enää täsmää. Polkuja menee joka suuntaan, isompia ja pienempiä. Ympärillä pelkkää pusikkoa. Katson suuntaa ja jatkan matkaa. Jostain on pakko saada kiinni. Samoilen eteenpäin ja tulen isolle polulle. Porukkaa tulee vastaan. Sitten keksin mahdollisen paikan, jossa voisin olla. Jatkan mielestäni oikeaan suuntaan ja tulen rastin lähistölle. Siinä näkyy jotain muutakin porukkaa ja joku kysyy koodia. Samaa rastia etsivät. Ei kyllä vieläkään näytä oikealta paikalta, mutta huomaan kuitenkin lipun ja oikea rastihan se on. Vitutus on melko suuri rastin löytymisestä huolimatta.

16-17
Takaisin polulle ja hirvittävä spurtti rastille (58). Nyt äkkiä pois.

17-18
Vedän vielä huonon suorituksen kruunuksi kunnon turvat ennen viimeistä.

18-M
Pakko yrittää vielä juosta. Ihan kuin kovalla kirillä voisi vielä paikata jotain.

Tälläistä tällä kertaa. Oli taas mukava kävellä teltalle kun on ensin vetänyt vituiksi. Tuttua hommaa meikäläisen kohdalla. Tyrvingin kaveri oli lähes 6min ennen ja HS:n jamppa lähes 3min ennen vaihdossa. Että näin.

Ankkurisydän

Olipas mahtava Tiomila. Osuudet 2-6 rahvaan joukossa ja sitten ryminällä kärkeen. Täytyy sanoa että kyllä siinä pitkän yön aikana vitutti. Sija ~25 ja kärkeen vajaa 20min. Harvemmin nykyviesteissä noin kaukaa noustaan kymppisakkiin. Mutta sitten Mäksän ja Sashan juoksut herättivät Ankkurileirin. Fiilikset nousivat kertaheitolla kun Sasha kelasi kymmenentenä vaihtoon ja Pauke pääsi vielä hyvään letkaan. Ääni alkoi olla jo vähän lopussa kun Pauke rullasi kevyesti vaihtoon ja Max lähti lyömään ankkuriosuutta. En tässä vaiheessakaan vielä täysin uskonut kuudenteen sijaan, samassa letkassa läksivät kuitenkin joukkueet sijoilla 6-14. Mutta Max on vaan niin jäätävä äijä. Sieltä tultiin kaamian kirin kanssa. Ja siitä se juhlinta sitten alkoi. Kakkonenkin juoksi pitkästä aikaa 100 joukkoon. Sekin oli hienoa. Ykkös- ja kakkosjoukkue tekivät kumpikin hyvän suorituksen. Ei voi sanoa että huippusuorituksen, koska parannettavaa jäi reilusti. Silti sijoitukset olivat tosi hienot. Se kertoo Ankkurin tasosta tällä hetkellä. Täältä vain tullaan, ei voi mitään:)
Kiitokset kaikille.

Huomenissa julkaisen matkakertomuksen kolmannen osuuden tapahtumista.

Ei mitään uutta

No enhän mä niitä uusia lääkkeitä sitten saanutkaan viikonlopuksi vaikka niin oli tarkoitus. Happi oli vähissä, joten päätin pitkän arpomisen jälkeen lähteä ysirastilta kohti kilpailukeskusta. Alkaa kyllä jonkin verran syödä miestä, kun tiedän että kunto on kohdallaan, mutta en pääse sitä käyttämään. Ensi viikolla on pakko saada terveys kuntoon, jotta tiomilassa kulkee. Siellä on onneksi lyhyttä yöosuutta luvassa ja se sopii tähän tilanteeseen loistavasti.

Työt odottavat

Jesjes, Tiomilan jälkeen maanantaina iltavuoroon. Eipähän tarvitse viettää vappua tänäkään vuonna. Ei siinä tosin mitään juhlan aihetta olekaan. Pääasia, että tämä henkilökohtainen konkurssi helpottaa. Toukokuun alun ja elokuun lopun välinen aika tulee taas olemaan melko työntäyteinen. Kolmivuorotyötäkin saattaa olla luvassa heinäkuun alusta. Toivottavasti ylitöitä ja yövuoroja ei kuitenkaan hirveästi osu kohdalle.

Työt odottavat myös urheilun saralla. Olen jotenkuten toipunut Kevätyön epäonnistumisesta. En halua sittenkään spekuloida sitä enempää. Toivottavasti meikäläistä tarvitaan Tiomilan kakkosjoukkueeseen johonkin lyhyelle väliosuudelle, vaikka näillä näytöillä voisin yhtä hyvin olla kotiinjäävä varamies. Mäksä sen mulle pimeässä laivan diskossa kertoi: "Olet yhtä hyvä kuin viimeisin suorituksesi." Eli en ole tällä hetkellä juuri mitään.

Kävin myös urheilulääkärillä. Varmaa diagnoosia ei vielä ole, mutta parempia lääkkeitä on tulossa kehiin. Vanhoista ei kuulemma ollut mihinkään. Ilmankos onkin ollut keuhkot vähän tukkeessa. Alan taas lenkkeillä jos uudet mömmöt todella auttavat. Jos ei niin sitten mietitään taas. Suunnistusta olisi kuitenkin kiva jatkaa. Mielellään urheilijana. Tai kyllähän se toppatakkiosastokin käy:)

jee

Onnittelut jätkille Kevätyön viestin voitosta!! Mahtava seurata seuran menestystä, varsinkin kun voittojoukkue koostuu periaatteessa omista kasvateista ja "oman kylän miehistä."

Oman suorituksen tarkastelun jätän myöhemmäksi ja tuskin se edes ketään kiinnostaa. Sanon vain että olen erittäin pettynyt ja nyt pitää oikeasti miettiä asioita. Jos suoritukset ovat tätä luokkaa niin suunnistus ei ole kivaa ja elämässä on muutakin kuin suunnistus. Palaan asiaan joskus, ehkä.

ZZZ

Olen ollut leirin jälkeen henkisesti ja fyysisesti alamaissa. Kunto tuntui kadonneen täysin yhdessä yössä ennen Kolmårdskavlenia. Tälläkään viikolla ei ole kulkenut kertaakaan. Jalat ovat aivan tyhjät ja pää myös. Olen kuitenkin yrittänyt pelastaa kaiken pelastettavissa olevan. Kävin hieronnassa, olen venytellyt, levännyt ja katsellut karttoja. Ensi viikolle sain myöskin ajan urheilulääkärille, joten eiköhän se tästä pian selkene.
En ole kuitenkaan missään nimessä luovuttanut! Kevätyön viestissä olen tosissaan mukana ja juoksen kakkosjoukkueen ankkuriosuuden. Joukkue on hyvä ja toivottavasti taistelemme kärkipään sijoituksista. Uskon että pimeä metsä ja otsalampun valo saa taas meikäläisen syttymään. Hyvä kulku on ennenkin yllättänyt ilmestymällä täysin varoittamatta ja elimistön tilasta riippumatta...

Leireilyä Eskilstunassa

Joo, tuli käytyä pääsiäisleirillä. Porukkaa oli paljon mukana ja meininki hyvä. Kolmeen päivään sisältyi kolme suunnistustreeniä, pari verkkalenkkiä ja yksi kisa. Suunnistuksellisesti leiri sujui kohtuullisen hyvin. Kuntokin tuntui treeneissä olevan kohdallaan. Positiivisiin asioihin voin kirjata myös nilkkojen vahvistumisen. Juoksin kaikki treenit ja kisan ilman teippejä tai tukia. Päällimmäiseksi tunteeksi jäi kuitenkin järkyttävän huono juoksuvire Kolmårdskavlenissa. En osaa sanoa mistä tuollainen täydellinen kulkemattomuus johtui. Ei sitä oikein voi selittää väsymyksellä tai jumilla, kyllä siinä oli jotain muuta outoa takana. Pitänee käydä taas astma- ym. testeissä jos sieltä vaikka löytyisi taas jotain uutta ja yllättävää. Toivottavasti ongelmiin löytyy ratkaisu mahdollisimman pian sillä kausi kuitenkin jatkuu lauantaina Kevätyön viestillä. Siellä on näillä näkymin yöosuutta tarjolla ja siitähän mä tykkään.

Lukuja

Treeniä on kertynyt vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana seuraavasti:
~62h juoksu (tie,maasto,matto ja suunnistus)
~39h hiihto (pertsa ja vapsu)
~7,5h pyöräily (spinning+maantie)
~7,5h vaellus (sauvakävely)
~10,5 voima (kuntopiirit+sali)
+ pari tuntia jotain muuta eli yhteensä 128,5h

Nämähän ovat vain lukuja, mutta hauska verrata viime talveen, jolloin vastaavana ajanjaksona mm. hiihtoa tuli 80h, juoksua 20h ja pallopelejä 22h. Nyt on hieman painotukset muuttuneet ja pelejä ei yhtään! En ois kyllä uskonut. Tämä virhe pitää korjata mahdollisimman pian. Mies on näköjään muuttumassa peruskestävyysurheilijanylkyksi:)

Kilpailukausi lähestyy

Kevät tulee ja minä... myös? Koulu alkaa olemaan tältä keväältä käytynä. Parissa tentissä joutuu ehkä vielä käymään, mutta ei niistä sen enempää. Reilun viikon päästä pitäisi jo juosta viestiä Ruotsissa ja siitä viikon päästä jo Suomessakin. Ei siinä sinänsä mitään kummallista ole. Huiputhan ovat juosseet jo tässä vaiheessa kautta useammankin kisan etelän leireillä tai Spring Cupissa. Tällaiset rivimiehet kuitenkin odottavat vesi kielellä kauden avausta. Onkohan se kunto koventunut yhtään? Löytyykö lippu?
Kausi 2006 päättyi monen asian suhteen erittäin negatiivisissa tunnelmissa. Virheistä on kuitenkin opittu ja uuteen harjoituskauteen lähdin aika lailla puhtaalta pöydältä ja pitkästä aikaa valmentajan avustamana. Huonosta hiihtotalvesta johtuen ja myös tarkoituksella juoksun määrää on lisätty reippaasti. Yllättäen jalat ovat säilyneet toistaiseksi ehjänä ja fiilis on muutenkin ollut hyvä. Kokonaismäärää on kertynyt suunnilleen saman verran kuin parina aikaisempanakin kautena, mutta näkisin että järkeä ja rytmitystä on ollut enemmän. Eteenpäin olen varmasti mennyt, mutta en tiedä riittääkö se. Taitoa en ole vielä päässyt hirveästi treenaamaan, mutta se asia korjaantunee huhtikuun alkuviikoilla.
Toivottavasti suoritukset ovat sellaisia, että voin itse olla tyytyväinen. Mitään stressiä en kuitenkaan aio ottaa. Kulkee jos kulkee.