Luulin, mutten tiennyt...

Viisi viikkoa töitä jäljellä ja heti syyskuun ekalla viikolla on edessä paluu opiskelujen pariin. Alan varmaan tulla vanhaksi, koska tänä kesänä olen taas moneen kertaan miettinyt sitä, että mitä haluan tehdä isona. Vastausta en ole pystynyt selvittämään.
Laiturillakin tuli käytyä 3x viime viikolla. Kahtena iltana oikein teltassa ja lauantaina sitten vain aistimassa tunnelmaa ja jatkoille Börssiin. Rahaa ja terveyttä kului, mutta hauskaa oli.
Urheilusta en jaksa sanoa oikein mitään. Vtuttaa vaan kun aina on joku paikka hajalla. Onneksi on pyöräily. Siinä en ole vielä saanut itseäni rikottua. Nautin kun saan istua pyörän päälle ja polkea reidet hapoilla vastatuuleen. Hienointa on tietysti kaunis auringonpaiste, uusi asvalttipinta ja myötätuuli. Näitä komponentteja on vaan niin kovin harvoin käytettävissä.

Hieno viikonloppu

Vähän hiljaista on taas ollut blogiin kirjoittelemisen kanssa. Iloa harmaaseen arkeen toi tässä viikonloppuna olleet jo kauan odotetut hääjuhlat. Tammisen Jamppa ja Järvenmäen Hanna tahtoivat toisensa Pöytyän kirkossa lauantaina. Kyyneleitä sai oikein pidätellä parin astellessa alttarille. Kaikki sujui hienosti ja juhlat jatkuivat aamuun asti. Fiilikset olivat todella mahtavat.

Muuten arki onkin ollut samaa tahkon kiertämistä. Töitä, touria ja laiskottelua. Lenkkeily on jäänyt turhan vähälle. On ollut kaikenlaisia urheilua tärkeämpiä juttuja ajateltavana eikä motivaatiokaan ihan huipussaan ole.

Kiirettä pitää...

...ei nyt oikeesti, mutta ei jaksa oikein tehdä mitään ylimääräistä. Työnteko ei ole ihmistä varten. Ei ainakaan tuntipalkalla 8h päivässä 5krt viikossa. Ei vaikka töissä on periaatteessa hauskaa ja mukavia kavereita. Viikon kun käryää töissä niin pakkohan se on viikonloppuna rentoutua ja lähteä viihteelle. Viikonloppuisin onkin on ollut kaikenlaista vääntöä ja kalenteri on piukassa pitkälle syksyyn. Motivaatio opiskeluunkin on taas kohonnut uusiin ulottuvuuksiin ja syksyllä onkin tarkoitus opiskella hieman aiempaa tiukemmin.
Jukolan jälkeen oli tarkoitus kuntouttaa nilkkaa ja käydä lenkillä fiiliksen mukaan mahdollisimman paljon. Juoksulenkkeilyn sain unohtaa heti Jukolan jälkeisellä viikolla. Jostain syystä pohkeen alaosa löi sellaisen jumin ja kivun ettei ole ennen nähty. Syynä on varmastikin nilkan varomisesta johtunut vähän toispuoleinen askel. Hierojakin sattui olemaan juuri pahimpaan aikaan sairaslomalla. Mutta eipä tuo nyt kauheasti ole menoa haitannut. Olen saanut pyöräillä sydämeni kyllyydestä ja odotella Tour de Francen käynnistymistä. Hyvin on pyörä kulkenut ja täytyy varmaan pian alkaa kattella vähän parempaa fillariakin, vanha Bianchi kun ei enää riitä:) Hiilikuitua sen olla pitää.