...ei nyt oikeesti, mutta ei jaksa oikein tehdä mitään ylimääräistä. Työnteko ei ole ihmistä varten. Ei ainakaan tuntipalkalla 8h päivässä 5krt viikossa. Ei vaikka töissä on periaatteessa hauskaa ja mukavia kavereita. Viikon kun käryää töissä niin pakkohan se on viikonloppuna rentoutua ja lähteä viihteelle. Viikonloppuisin onkin on ollut kaikenlaista vääntöä ja kalenteri on piukassa pitkälle syksyyn. Motivaatio opiskeluunkin on taas kohonnut uusiin ulottuvuuksiin ja syksyllä onkin tarkoitus opiskella hieman aiempaa tiukemmin.
Jukolan jälkeen oli tarkoitus kuntouttaa nilkkaa ja käydä lenkillä fiiliksen mukaan mahdollisimman paljon. Juoksulenkkeilyn sain unohtaa heti Jukolan jälkeisellä viikolla. Jostain syystä pohkeen alaosa löi sellaisen jumin ja kivun ettei ole ennen nähty. Syynä on varmastikin nilkan varomisesta johtunut vähän toispuoleinen askel. Hierojakin sattui olemaan juuri pahimpaan aikaan sairaslomalla. Mutta eipä tuo nyt kauheasti ole menoa haitannut. Olen saanut pyöräillä sydämeni kyllyydestä ja odotella Tour de Francen käynnistymistä. Hyvin on pyörä kulkenut ja täytyy varmaan pian alkaa kattella vähän parempaa fillariakin, vanha Bianchi kun ei enää riitä:) Hiilikuitua sen olla pitää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti