Onk ny hyvä?

Joojoo tätä tää pöntön sekoaminen teettää. Voi olla, että seuraavien parin kuukauden aikana juttujen taso laskee entisestään. Syynä on kandidaatintutkielma, joka nyt ei sinänsä ole mikään ponnistus. Tiedän vain, että en jaksa keskittyä 10min kauempaa kerrallaan sen tekemiseen. Inspiraation löytymiseen tarvittavan ajan käytän tietysti turhanpäiväiseen netissä roikkumiseen ja varmasti myös tänne kirjoittamiseen.
Urheilusta puhumista pyrin välttämään viimeiseen asti. Se ei kuitenkaan tarkoita ettenkö kävisi lenkillä. Luultavasti tulee käytyä 2-4 kertaa päivässä urheilemassa. Sisällä ollessa kun tahtoo pää hajota aivan täysin. Joo ei mulla muuta, kattellaan taas.

Päivän biisi:
I'll fly with you

Småkke

Joo Småkke on aina Småkke. Mitään poikkeusta ei tänäkään vuonna ollut. Tärkeintä tietysti oli yhdessäolo ja järmäilyt kavereiden kanssa. Kisa meni taas kerran penkin alle. Alkuverryttelyssä vielä kulki, mutta ykkösen jälkeen ei. Jossain kakkosrastin jälkeen sain kiusakseni yllättävät vatsakrampit. Ei ole sellaisia muistaakseni koskaan vielä ollutkaan. Juoksu ei sen jälkeen ollut mitenkään mukavaa. Jossain perälenkillä mietin että en pääse täältä koskaan pois. Tulihan se maalikin sieltä lopulta, mutta eipä se paljoa oloa helpottanut. Se siitä.

Yökeihäänheitossa tyydyin katsojan ja kannustajan osaan. Sen jälkeen pienet spekuloinnit ja seuraavana aamuna virkeänä kisapaikalle. Sanoin illalla, että meitin päivämiehet vetää jäätävän hyvin ja niinhän ne oikeastaan vetikin. Varsinkin Mädi. Hyvällä mielellä voitiinkin siirtyä bussimatkalle, johon kuului tietysti peruskuviot mäkkärisafkoineen ja yhteislauluyrityksineen. Laivalla totesin humppiksen menon vaisuksi ja olin lähes aikeissa mennä nukkumaan. Lopulta tuli kuitenkin nukuttua se perus pari tuntia. Kivaa oli, vaikka ei varmaan kaikkien mielestä.

Kouluhommat tahtoo nyt vähän kaatua niskaan ja pönttö on sen verran sekaisin ettei pysty keskittymään mihinkään.

Ilmoja pidelly...

"Ja siitä ens kauesta kirjoitan lisää ensi viikolla." No, meni reilu pari viikkoa, mutta tässä on jotain. 25-manna meni ihan ok. Ykkösjoukkuekutsu tuli lopulta ja se oli tärkeää. Tilanne ei kuitenkaan missään nimessä ollut mitenkään helppo. Tiesin, että oli olemassa ehkä yksi henkilö itseni lisäksi, joka luotti minuun. Olin se heikko lenkki, jonka suoriutumista muut pelkäsivät. Tätä enkä mitään muutakaan epäolennaista en kuitenkaan lähtöhetkellä miettinyt vaan annoin mennä. Suoritus oli ihan kohtuullinen, ehkä 1,5min tuli koukkua. Juoksu oli kevyttä, mutta voimatonta. Olin itse tyytyväinen juoksuun ja palautteen mukaan pari muutakin. Joukkueen suoritus on kuitenkin tärkein. Parempaa odotettiin. Ens kauella sit taas.

Ens kausi tulee. Myös minun kohdallani. Jos 25-manna olisi mennyt aivan persiellensä niin olisin tosissaan joutunut miettimään. Koulun puolesta ei pitäisi olla mitään esteitä harjoittelulle. Aion siis satsata taas parin hiljaisemman kauden jälkeen harjoitteluun vähän paremmin. Pohjat on kunnossa joten uskallan laittaa kaiken peliin. Myös taito/mentaalipuoleen on tarkoitus kiinnittää huomiota aiempaa enemmän. Katsotaan kuin äijän käy.

Still alive

Älkää vielä poistako tätä blogia suosikeista. Kyllä mä tänne vielä kirjoitan. Ihan oikeesti. Tässä on vaan taas ollut kaikenlaista vääntöä puhumattakaan harmeista. Nyt on sitten viimein aikaa kirjoitella tänne kun pitäisi lukea tentteihin ja toisaalta tehdä kandityön valmisteluja.

Menneistä kisoista en jaksa kirjoittaa mitään, koska en oo varma oonko missään ollutkaan. Kovin vahvasti ei ainakaan ole mennyt. Vielä on muutamat Ruotsin reissut jäljellä ja sit voi taas sanoa "ens kauel."

Ja siitä ens kauesta kirjoitan lisää ensi viikolla. Silloin olen taas yhden asian suhteen viisaampi.