keskiviikko 30. toukokuuta 2007

Då kom den dagen jag inte trodde fanns

Nilkka ei ole edelleenkään kunnossa. Ensi tiistaiksi sain ajan lääkärille. Tie vie varmaankin röntgeniin, jossa ei varmaankaan näy yhtään mitään. Sitten mennään magneettikuvaan, josta sitten selviää mitä nilkasta löytyy. Olen jo henkisesti valmistautunut jättämään Jukolan väliin ja alan keskitymään 25-mannaan ja Småkkeen.
Motivaatio on ollut muutenkin todella koetuksella. Pari sataa tuntia hyvää harjoittelua tänä vuonna ja silti kaikki kisat ovat taas menneet pitkin vttuja. Ei sillä etteikö harjoittelu olisi kivaa. Enhän harjoittelisi lainkaan jollei se olisi kivaa. Tulokset eivät vain oikein kompensoi harjoittelun takia tehtyjä uhrauksia. Toisin sanoen monesti olen lähtenyt lenkille vaikka olisi ollut "tärkeämpääkin" tekemistä. Urheilu on aina ollut etusijalla. Nyt olen yllätyksekseni miettinyt usein että onko tässä mitään järkeä? Pitäisiköhän vaihtaa järjestystä? Täytyy katsoa mitä tapahtuu ja miten selviän kesästä.

1 kommentti:

Nimetön kirjoitti...

Mun vinkki: Vaihda sitä järjestystä! Pystyt nauttimaan tekemisestä enemmän, ja ottaa urheilutouhut rennommin ja letkeemmin. Eikä vastoinkäymisetkään pysty silloin lannistamaan yhtälailla. Ja voihan olla, että moinen tekisi sulle tulostenkin valossa ihan hyvää?