keskiviikko 6. helmikuuta 2008

Det är bara saker man ser

Pikainen päivitys taas pitkästä aikaa. Tenttiralli alkaa perjantaina ja lukemista riittää. Siihen vielä demot sun muut niin hyvä tulee. Ei ressiä. Syksy meni sen verran hyvin koulun osalta, että nyt ei ole enää pääsponsorin eli KELA:n puolesta mitään pelättävää:)

Olen yllättynyt siitä, että harjoittelu on toistaiseksi sujunut hyvin. Tosin kerran päivässä harjoittelu on saanut riittää ja saa myös riittää ainakin seuraavat 1,5 kuukautta. Olen saanut toteutettua ohjelmaa suunnitelmien mukaan ja kunto tuntuu jopa kehittyneen. Mitään konkreettista testiä en ole päässyt tekemään, koska viime viikonloppunakin oli keli sellainen, että jätin testijuoksun suosiolla väliin. Maaliskuussa uusi yritys.

Otin asiakseni myös piristää itseäni musiikilla ja suuntasin Tampereelle katsomaan yhden suosikkibändini eli Kentin keikkaa. Pikaisella hälytyksellä sain mukaan ystäväni Toukon. Lämppäribändi Familjen ei juurikaan meikäläistä vakuuttanut. Onneksi sitä ei tarvinnut kuunnella kuin puolisen tuntia. En ollut koskaan aikaisemmin ollut Kentin keikalla, joten en osannut oikein odottaa mitään. Kolmen viimeisen levyn biisit osaan toki lähes ulkoa, mutta livekeikka on aina livekeikka.
Ja kyllä kannatti lähteä. Keikka oli aivan mahtava. 100 minuuttia pelkkää priimaa. Hittejä kolmelta viimeiseltä levyltä ja joitain helmiäisiä vanhemmilta lätyiltä. Viimeisenä kappaleena tietysti uskomattoman hieno Du & Jag Döden -levyn päätösraita Mannen I Den Vita Hatten. Erityismaininnan saa hienosti toteutettu valoshow ja Samin katkennut kitarankieli:) Seuraavaa kiertuetta odotellessa...

Ei kommentteja: