tiistai 17. kesäkuuta 2008

Tuskien taival Jukolassa

Jukolassa oli tänä vuonna juostavana kolmosjoukkueen kakkososuus. Luotto on nykyisellään sitä luokkaa, että edes kakkosjoukkueeseen ei ole asiaa. Kunnon pitäisi olla kohdallaan, mutta suunnistustaito, maastojuoksukyky ja itseluottamus ovat täysin nollassa. Iloisella mielellä olin kuitenkin taas reissussa ja elättelin toiveita paremmasta tulevaisuudesta suunnistusurheilun parissa.

Kisapaikalla oli ihan mukava tunnelma ja Ankkurin teltassa mukava pötkötellä kahvia litkien. Venlojen viestin aikana yritin hakea sitä Jukolan huumaa, mutta oma fiilis jäi jotenkin vaisuksi. Olin vain väsynyt ja eihän se kisa Ankkurin osalta kovin hyvin taaskaan mennyt. Harmi, että Sannalle sattui viime vuoden tapaan huono päivä juuri Venlojen viestiin. TuSsilla oli mahdollisuus yllättää, mutta Vroni kosautti taas kerran ankkuriosuudella. Ilta alkoi hämärtyä ja sadettakin ripotella. Miesten lähdön aikaan Jukolafiilis sitten iski aivan puun takaa. Katselin lähtöä screeniltä ja taustalla soi Sibeliuksen Finlandia. Siinä hetkessä oli jotain hienoa ja sain hyvän olon päälle.

Ennen lähtöalueelle siirtymistä kerroin yliluutnantti Kivelälle, että juoksu tuntuu vähän siltä, että tänään saattaa olla pitkän lenkin päivä. Eipähän sitten turhaan tärise odottelemassa puomilla. Lähtöalueella tsekkasin koneelta, että Antti taitaa vedellä ihan mukavasti parin sadan joukossa. Verryttelin hetken ja vaihdoin muutaman sanan Jampan, Rädyn, Antzan, Görfezin ja Ollisalon kanssa. Sitten olinkin valmiina taistoon.


K-1 (33)

Läksin vain ryskimään uraa pitkin mäen yli ojanotkoon ja sieltä kankaalle. Tiomilan tapaan olin taas alkukiihdytyksessä hitaimpien joukossa, mutta tällä kertaa äijiä ei tullut oikealta ja vasemmalta ohi, koska olin uran tukkona eikä kukaan halunnut lähteä puskaan rypemään. Linjan alla aloin katselemaan karttaa ja totesin olevani reilusti liikaa oikealla eli linjan tolppien kohdalla. Otin tiukan käännöksen vasuriin ja ojaa myötäillen rastille.

1-2 (34)

Arvoin reitinvalintaa kauan ja lopulta valitsin luultavasti väärin. Lähdin kiertämään vasemmalta tietä. Tiellä totesin, että juoksu ei taaskaan kulje yhtään. Rastiakin piti hieroa joitain kymmeniä sekunteja, koska en vain nähnyt lippua pusikoiden takaa.

2-3 (123)-4 (93)

Nämä lyhyet välit menivät hyvin. Muistin myös leimata ennen juomapaikkaa.

4-5 (40)

Juomapaikalta suoraan ylös mäkeen ja jyrkänteiden välistä notkoa mäkien väliin, vähän matkaa vasemmalle ja sieltä ylös rastille. Suunnitelma oli tämä, mutta rastia ei meinannut löytyä. Oli niin peitteistä maastoa, että lipsahdin rastin ohi kivirastille(194). Siitä sitten takaisin ja taas meni varmaan minuutti hukkaan. Turha varmaan sanoa, mutta nousussa hapot olivat jo korvissa.

5-6 (42)

Vetelin yksinään polulle ja sieltä sain pari tyyppiä mukaan. Ilmeisesti joku ruottalainen näki numeroni väärin ja luuli minua joukkueen numero 3 juoksijaksi. Oikeasti numero oli 300. Kaveri vielä hehkutti jotain, että: ”Det är Angelniemen Ankkuri, de är bra!” Valitettavasti en kuitenkaan pystynyt täyttämään äijän odotuksia veturina toimisesta. Hakkuulla olin taas aivan hapoilla ja nilkat alkoi olla jo aika kovilla.

6-7 (43)

Läpsyttelin ajouraa pitkin rastille.

7-8 (47)

Ylämäessä aloin olla jo melko tummaa poikaa. Takaa jyräsi joku iso letka ja iskin siihen peesiin. Terän Mäki-Mix siellä myös huuteli koodia. Rasti oli kuitenkin onneksi kaikilla sama. Sain lisää voimaa ajattelemalla niitä kaikkia kuntoilijajoukkueita ja varsinkin manageroimaani OHVP-teamia, jossa Takalokastarin Matti taivalsi samaa osuutta. Luulen, että Matti oli vielä enemmän hapoilla kuin minä.

8-9 (124)

Heikelän selkää seuraillen rastille.

9-10 (54)

Edessä oli pitkä väli ja muutama kaveri letkassa. En ehtinyt tehdä sen kummempia suunnitelmia vaan läksin perään. Maastopohja ei tässäkään kohtaa ollut mitään herkkua ja jalka jäi johonkin kivien väliin. Siitä sitten kunnon turvat ja sääri, nilkka, ja käsivarsi paskaksi. Piti jäädä hetkeksi keräilemään ja ottamaan happea. Letka tietysti karkasi. Ensimmäisen kerran alkoi oikeasti vituttaa. Pakko oli kuitenkin jatkaa matkaa ja taapersin ajouraa pitkin tielle. Takaa tuli muutaman hengen letka ja sen mukana menin rastille vähän pidemmän tiekierron kautta eli Kaakkolammin vierestä tietä melkein rastille asti.

10-11 (55)

Letka lähti väärään suuntaan joten oli pakko irtaantua rastille yksinään. Tunsin itseni hetken ajan päälliköksi.

11-12 (57)

Uraa rastille. Jengiä oli aika paljon pyörimässä alarinteessä. Päällikköfiilis edelleen. Muut pummaa ja meitsillä on homma hanskassa.

12-13 (61)

Uraa pitkin etiäpäin. Ylämäessä otin muutaman kävelyaskeleen. Eiköhän sieltä joku huudellut heti, että: ”Ade, ei kävellä!” Rädyn Harrihan se siinä tikkasi ohi. Päällikköfiilis katosi välittömästi. Iskin peesiin.

13-14 (64)

Ei muuta kuin uraa pitkin Harrin perässä.

14-15 (126)

Sama kuin edellä. Rastilla näin taas Mäki-Mixin, vaihdettiin taas koodeja.

15-16 (44)

Hajontahärdelli alkoi. Lähdin taas Harrin perään, mutta sitten totesin suunnan vääräksi. Mäki-Mixillä oli sama ongelma ja lähdettiin kahdestaan omalle rastillemme, joka osoittautui melko vaativaksi. Suoraan kuitenkin löytyi.

16-17 (152)

Yhteistyö Mixin kanssa jatkui. Sujuvasti uria pitkin rullattiin. Tuntui jopa kulkevan, vähän.

17-18 (90)

Edelleen samaa hajontaa Mixin kanssa. Rasti näytti aika pahalta. Ennen rastimäkeä notkossa oli niin jäätävää puskaa, ettei meinannut läpi päästä. Tyhjällä alueella ennen rastia ei kyllä ollut mitään hajua missä mennään, mutta sieltä se vain löytyi.

18-19 (69)

Kuusysi löytyy aina.

19-20 (118)

Tiet Mixin kanssa erosivat. Tein aika huonon reitinvalinnan ja jouduin taas hirvittävään paskaan. Hetken kestänyt hyvä meininki alkoi kadota ja väsymys taas painaa.

20-21 (74)-22(76)

Uria pitkin. Kaaduin sata kertaa, löin säären ja polven ja jäin vielä kertaalleen ojaan jumiin. Olin aivan nahat. V-käyrä oli melko tapissa.

21-22 (96)

Loppu alkoi häämöttää ja sen kunniaksi otin taas kunnon koukut. Helppo rasti, mutta kävin kiertämässä pari muutakin hajontarastia. Jengiä sinkoili vieressä ympäriinsä enkä tiennyt yhtään mihin suuntaan pitäisi mennä. Siinä kun seisoin kartta auki kiroilemassa, niin joku jannu kehtasi vielä tulla kysymään sijaintiaan. Meinasin sanoa, että näyttääkö tämä nyt saatana siltä, että mä tiedän missä ollaan. Jätin kuitenkin sanomatta.

22-23 (121)

Bisterin perässä.

23-24 (81)

Uraa pitkin. Takareidet krampissa. Sitten sieltä tulee Görfez huutelemaan. Yritin vielä lyödä perään, mutta ei vaan pystynyt. Olisin jättänyt edelliset koukut tekemättä niin G ei olisi saanut kiinni.

24-25 (100)- M

Yritin loppuun asti, itku meinasi tulla. Sanoin Kivelälle puomilla, että ottaa rauhallisesti. Maasto on raskas.

Maalissa iski sitten kaikki hapot ja kivut päälle. Hyvä kun pystyin kävelemään. Suoritus oli huono. Ajattelin, että Viesticupissa ropisee taas miinuksia oikein isolla kädellä. Mietin taas kerran, että voiko kukaan olla näin huono. Lenkillä on käyty, silti en jaksanut yhtään. Ennen osasin sentään suunnistaa, nyt en osaa sitäkään. Loppuyö/aamu kului kisaa seuratessa. Ankkurilla ei tämäkään viesti sujunut odotusten mukaan. Mäksä otti taas vähän liikaa koukkua eikä JiiPeelläkään ollut paras päivänsä. Iloa ankeaan aamuun toi Deltan ja Lynxin hyvät suoritukset. Ensi vuonna juostaan Mikkelissä. Jossain sisällä on halu tehdä vielä joskus kovia juoksuja. Tietäisi vaan miten tällaisen elimistön saa sellaiseen iskuun, että se on mahdollista.




I find the heart but then I hit the wall

Ei kommentteja: