tiistai 20. toukokuuta 2008

10mila08

Täältä tulee Tiomilan matkakertomusta. Tuskin se enää ketään kiinnostaa, mutta sain tossa kartan ja innostuin.

Prologi
Juoksin siis MS Parman kolmosessa kakkososuutta. Pitkää yötäkin tarjottiin, mutta edeltävät viikot eivät olleet menneet mitenkään hienosti treenin puolesta. Totesin, että 12,25km on ihan riittävästi. Olin matkassa aika lailla turistimeiningillä. Toimin päivällä Heidin kanssa naisten joukkueen "huoltajana" ja olin muutenkin koko päivän jalkojen päällä enkä tietysti nukkunut yhtään. Unohdin kompassin ja varalampunkin kotiin. Onneksi Gurulla ja Macolla oli varaosia mukana. Viestin alkamisajankohdastakaan ei ollut täyttä varmuutta. Ihmettelin vain kun Maco vetää jo vermettä niskaan. Kuulin siinä, että startti onkin 22.00 eikä 23.00.

Verrytellessä ei tuntunut mitenkään herkältä, mutta ei myöskään yllättäen aivan paskaltakaan. Väliajoista päätellen km-vauhdit oli taas laskettu aivan persielleen. En nähnyt varvauksessa joukkueeni aloittajaa E-M Vainiota, joten siirryin sitten pikkuhiljaa vaihtoalueen suuntaan. Kärkikin oli jo tulossa vaihtoon. Kyselin manageri-Määtältä tilannetta, mutta mies oli aivan pönttö sekaisin, koska kärki oli tosiaan tulossa vaihtoon eikä Öysteiniä näkynyt missään. Siirryin siis loppusuoran varteen ottamaan lukua juoksijoista ja kannustamaan Paukea.

Kisa

K-1
E-M tulikin mielestäni yllättävän hyvin, 12min kärjestä ja isossa letkassa. Alkuvälit olin nähnyt jo screeniltä etukäteen joten sen suhteen ei ollut mitään yllättävää. Alun pellolla ja polulla jengiä lappoi ohi oikealta ja vasemmalta, normaali tilanne siis. Otin oman, suoran reitinvalinnan niittyä ja polkua pitkin, joka ei yllättäen kelvannut kenellekään muulle. Rastilla olikin sitten ihan reilusti porukkaa ja letkajenkka kakkosvälille oli valmis.

1-2
Kompassi ja kartta tanaan ja letkan mukaan. Kulku olisi riittänyt kovempaankin vauhdinpitoon, mutta en jaksanut sooloilla tai rynniä tässä vaiheessa. Loppuvälillä tien jälkeen vedettiin kyllä niin jäätävään shittiin, että ois pitänyt irtaantua letkasta ja ottaa vähän parempi reitti. Viimeistään tällä välillä totesin, että on parempi suunnistaa vain itse. Identtikin meinasi hävitä siihen puskaan, mutta onneksi SportIdent kelluu.

2-3-4-5-6
En voi käsittää, että tälläisiä välejä on huippusuunnistuskilpailussa. Kyllä siellä silti jengiä näytti pyörivän. Etenin yksinään muista välittämättä.

6-7
Taas vähän pidempää väliä. Letka oli taas koossa. Ei muuta kuin taas letkan mukaan ja uria pitkin rastimäkeen. Tälläkin välillä kävi mielessä, josko sitä lisäisi vauhtia. Tyydyin kuitenkin edelleen letkan vauhtiin. Matkaa vaihtoon oli kuitenkin reilusti. Rastimäessä parinkymmenen hengen letkasta alkoi sinkoilla jengiä joka suuntaan. Lopulta juoksin yksinään suoraan rastille. Liekö ollut hajontaa.

7-8
Lyhyt vaikean näköinen väli ja kuopparasti. Singahdin kuitenkin vain rinnettä alas ja tietysti väärälle hajontarastille. Siitä sitten sujuvasti omalle rastille.

8-9-10-11-12
Aivan ihanaa laapotusta polkuja ja niittyjä pitkin. Tässä vaiheessa taitoin taivalta aika lailla yksikseni. Yleisörastin kohdalla alkoi tuntua ensimmäisen kerran vähän pahalta. Kiittelin itseäni etten lähtenyt rynnimään letkajenkkaväleillä.

12-13
Rasti 13 vaikutti melko pahalta ja sitä ennen olisi kivuttava kaksi nousua. Varvauksen jälkeisessä mäessä hapot oli jo korvissa ja pientä krampin tuntua reisissä. Järki kuitenkin pelasi ja rauhoittelin tilannetta. Rastimäkeen kiivetessä jostain oli ilmestynyt taas kymmenkunta kaveria letkaan. Peukut pystyssä lähestyin rastia ja siellä se oli niin kuin pitikin.

13-14
Taas aika lyhyttä väliä. Letkasta singahteli taas porukkaa joka suuntaan, mutta pidin suunnan ja otin rastin.

14-15
Lyhyt väli ja maastosta ja kartasta ei oikein saanut selvää. Tällä kertaa letka oli valinnut etenemismuodoksi avorivin ja näin rastikin löytyi.

15-16
Sitten olikin kivuttavana 12-13-välillä noustu rinne toiseen suuntaan. Nyt oli onneksi pururataa alla ja nousu vähän loivempi. Päätin juosta ylös ja katsoa miten kavereilla kulkee. No eihän niillä kulkenut ja otin edestä uuden selän. Näillä sijoilla juostessa on kiva, kun meikäläisenkin vauhdilla pystyy jättämään jengiä juoksemalla. Rasti oli taas helppo ja nyt alkoi olla kisa niin lopussa, että uskalsin nostaa vauhdin maksimiin.

16-17-18-19
Helppoja polkuvälejä. Kattelin vain koodeja, että käyn oikeat rastit.
Viimeiselle pudotettaessa kompuroin sen verran, että pohkeeseen iski kramppi.

19-M
Yritin kehittää jotain loppukiriä, mutta kaaduin vain turvalleni ja toinenkin pohje kramppasi. Sen jälkeen juoksu oli normaaliakin säälittävämmän näköistä toikkarointia.

Epilogi
Suunnistus pysyi hanskassa koko matkan lukuunottamatta kakkosen huonoa reitinvalintaa. Rata oli niin helppo ettei siinä oikein ollut haastetta. Juoksu kulki yllättävän hyvin loppumatkan kramppeja lukuunottamatta. Oman juoksun jälkeen siirryin taas turistiosastolle kannustamaan ja tsemppaamaan ykkösen miehiä. Saatoin sihauttaakin. Kilpailun loppu oli taas kunnon jännitysnäytelmä ja Maxin loppukiri ei taaskaan jättänyt ketään kylmäksi.

Tässähän näitä tunnelmia reilun kuukauden takaa. Tackar ja nähdään Jukolassa.

1 kommentti:

mädi kirjoitti...

mainio juttu. nauroin monta kertaa :)