Tuskien taival Jukolassa

Jukolassa oli tänä vuonna juostavana kolmosjoukkueen kakkososuus. Luotto on nykyisellään sitä luokkaa, että edes kakkosjoukkueeseen ei ole asiaa. Kunnon pitäisi olla kohdallaan, mutta suunnistustaito, maastojuoksukyky ja itseluottamus ovat täysin nollassa. Iloisella mielellä olin kuitenkin taas reissussa ja elättelin toiveita paremmasta tulevaisuudesta suunnistusurheilun parissa.

Kisapaikalla oli ihan mukava tunnelma ja Ankkurin teltassa mukava pötkötellä kahvia litkien. Venlojen viestin aikana yritin hakea sitä Jukolan huumaa, mutta oma fiilis jäi jotenkin vaisuksi. Olin vain väsynyt ja eihän se kisa Ankkurin osalta kovin hyvin taaskaan mennyt. Harmi, että Sannalle sattui viime vuoden tapaan huono päivä juuri Venlojen viestiin. TuSsilla oli mahdollisuus yllättää, mutta Vroni kosautti taas kerran ankkuriosuudella. Ilta alkoi hämärtyä ja sadettakin ripotella. Miesten lähdön aikaan Jukolafiilis sitten iski aivan puun takaa. Katselin lähtöä screeniltä ja taustalla soi Sibeliuksen Finlandia. Siinä hetkessä oli jotain hienoa ja sain hyvän olon päälle.

Ennen lähtöalueelle siirtymistä kerroin yliluutnantti Kivelälle, että juoksu tuntuu vähän siltä, että tänään saattaa olla pitkän lenkin päivä. Eipähän sitten turhaan tärise odottelemassa puomilla. Lähtöalueella tsekkasin koneelta, että Antti taitaa vedellä ihan mukavasti parin sadan joukossa. Verryttelin hetken ja vaihdoin muutaman sanan Jampan, Rädyn, Antzan, Görfezin ja Ollisalon kanssa. Sitten olinkin valmiina taistoon.

K-1 (33)

Läksin vain ryskimään uraa pitkin mäen yli ojanotkoon ja sieltä kankaalle. Tiomilan tapaan olin taas alkukiihdytyksessä hitaimpien joukossa, mutta tällä kertaa äijiä ei tullut oikealta ja vasemmalta ohi, koska olin uran tukkona eikä kukaan halunnut lähteä puskaan rypemään. Linjan alla aloin katselemaan karttaa ja totesin olevani reilusti liikaa oikealla eli linjan tolppien kohdalla. Otin tiukan käännöksen vasuriin ja ojaa myötäillen rastille.

1-2 (34)

Arvoin reitinvalintaa kauan ja lopulta valitsin luultavasti väärin. Lähdin kiertämään vasemmalta tietä. Tiellä totesin, että juoksu ei taaskaan kulje yhtään. Rastiakin piti hieroa joitain kymmeniä sekunteja, koska en vain nähnyt lippua pusikoiden takaa.

2-3 (123)-4 (93)

Nämä lyhyet välit menivät hyvin. Muistin myös leimata ennen juomapaikkaa.

4-5 (40)

Juomapaikalta suoraan ylös mäkeen ja jyrkänteiden välistä notkoa mäkien väliin, vähän matkaa vasemmalle ja sieltä ylös rastille. Suunnitelma oli tämä, mutta rastia ei meinannut löytyä. Oli niin peitteistä maastoa, että lipsahdin rastin ohi kivirastille(194). Siitä sitten takaisin ja taas meni varmaan minuutti hukkaan. Turha varmaan sanoa, mutta nousussa hapot olivat jo korvissa.

5-6 (42)

Vetelin yksinään polulle ja sieltä sain pari tyyppiä mukaan. Ilmeisesti joku ruottalainen näki numeroni väärin ja luuli minua joukkueen numero 3 juoksijaksi. Oikeasti numero oli 300. Kaveri vielä hehkutti jotain, että: ”Det är Angelniemen Ankkuri, de är bra!” Valitettavasti en kuitenkaan pystynyt täyttämään äijän odotuksia veturina toimisesta. Hakkuulla olin taas aivan hapoilla ja nilkat alkoi olla jo aika kovilla.

6-7 (43)

Läpsyttelin ajouraa pitkin rastille.

7-8 (47)

Ylämäessä aloin olla jo melko tummaa poikaa. Takaa jyräsi joku iso letka ja iskin siihen peesiin. Terän Mäki-Mix siellä myös huuteli koodia. Rasti oli kuitenkin onneksi kaikilla sama. Sain lisää voimaa ajattelemalla niitä kaikkia kuntoilijajoukkueita ja varsinkin manageroimaani OHVP-teamia, jossa Takalokastarin Matti taivalsi samaa osuutta. Luulen, että Matti oli vielä enemmän hapoilla kuin minä.

8-9 (124)

Heikelän selkää seuraillen rastille.

9-10 (54)

Edessä oli pitkä väli ja muutama kaveri letkassa. En ehtinyt tehdä sen kummempia suunnitelmia vaan läksin perään. Maastopohja ei tässäkään kohtaa ollut mitään herkkua ja jalka jäi johonkin kivien väliin. Siitä sitten kunnon turvat ja sääri, nilkka, ja käsivarsi paskaksi. Piti jäädä hetkeksi keräilemään ja ottamaan happea. Letka tietysti karkasi. Ensimmäisen kerran alkoi oikeasti vituttaa. Pakko oli kuitenkin jatkaa matkaa ja taapersin ajouraa pitkin tielle. Takaa tuli muutaman hengen letka ja sen mukana menin rastille vähän pidemmän tiekierron kautta eli Kaakkolammin vierestä tietä melkein rastille asti.

10-11 (55)

Letka lähti väärään suuntaan joten oli pakko irtaantua rastille yksinään. Tunsin itseni hetken ajan päälliköksi.

11-12 (57)

Uraa rastille. Jengiä oli aika paljon pyörimässä alarinteessä. Päällikköfiilis edelleen. Muut pummaa ja meitsillä on homma hanskassa.

12-13 (61)

Uraa pitkin etiäpäin. Ylämäessä otin muutaman kävelyaskeleen. Eiköhän sieltä joku huudellut heti, että: ”Ade, ei kävellä!” Rädyn Harrihan se siinä tikkasi ohi. Päällikköfiilis katosi välittömästi. Iskin peesiin.

13-14 (64)

Ei muuta kuin uraa pitkin Harrin perässä.

14-15 (126)

Sama kuin edellä. Rastilla näin taas Mäki-Mixin, vaihdettiin taas koodeja.

15-16 (44)

Hajontahärdelli alkoi. Lähdin taas Harrin perään, mutta sitten totesin suunnan vääräksi. Mäki-Mixillä oli sama ongelma ja lähdettiin kahdestaan omalle rastillemme, joka osoittautui melko vaativaksi. Suoraan kuitenkin löytyi.

16-17 (152)

Yhteistyö Mixin kanssa jatkui. Sujuvasti uria pitkin rullattiin. Tuntui jopa kulkevan, vähän.

17-18 (90)

Edelleen samaa hajontaa Mixin kanssa. Rasti näytti aika pahalta. Ennen rastimäkeä notkossa oli niin jäätävää puskaa, ettei meinannut läpi päästä. Tyhjällä alueella ennen rastia ei kyllä ollut mitään hajua missä mennään, mutta sieltä se vain löytyi.

18-19 (69)

Kuusysi löytyy aina.

19-20 (118)

Tiet Mixin kanssa erosivat. Tein aika huonon reitinvalinnan ja jouduin taas hirvittävään paskaan. Hetken kestänyt hyvä meininki alkoi kadota ja väsymys taas painaa.

20-21 (74)-22(76)

Uria pitkin. Kaaduin sata kertaa, löin säären ja polven ja jäin vielä kertaalleen ojaan jumiin. Olin aivan nahat. V-käyrä oli melko tapissa.

21-22 (96)

Loppu alkoi häämöttää ja sen kunniaksi otin taas kunnon koukut. Helppo rasti, mutta kävin kiertämässä pari muutakin hajontarastia. Jengiä sinkoili vieressä ympäriinsä enkä tiennyt yhtään mihin suuntaan pitäisi mennä. Siinä kun seisoin kartta auki kiroilemassa, niin joku jannu kehtasi vielä tulla kysymään sijaintiaan. Meinasin sanoa, että näyttääkö tämä nyt saatana siltä, että mä tiedän missä ollaan. Jätin kuitenkin sanomatta.

22-23 (121)

Bisterin perässä.

23-24 (81)

Uraa pitkin. Takareidet krampissa. Sitten sieltä tulee Görfez huutelemaan. Yritin vielä lyödä perään, mutta ei vaan pystynyt. Olisin jättänyt edelliset koukut tekemättä niin G ei olisi saanut kiinni.

24-25 (100)- M

Yritin loppuun asti, itku meinasi tulla. Sanoin Kivelälle puomilla, että ottaa rauhallisesti. Maasto on raskas.

Maalissa iski sitten kaikki hapot ja kivut päälle. Hyvä kun pystyin kävelemään. Suoritus oli huono. Ajattelin, että Viesticupissa ropisee taas miinuksia oikein isolla kädellä. Mietin taas kerran, että voiko kukaan olla näin huono. Lenkillä on käyty, silti en jaksanut yhtään. Ennen osasin sentään suunnistaa, nyt en osaa sitäkään. Loppuyö/aamu kului kisaa seuratessa. Ankkurilla ei tämäkään viesti sujunut odotusten mukaan. Mäksä otti taas vähän liikaa koukkua eikä JiiPeelläkään ollut paras päivänsä. Iloa ankeaan aamuun toi Deltan ja Lynxin hyvät suoritukset. Ensi vuonna juostaan Mikkelissä. Jossain sisällä on halu tehdä vielä joskus kovia juoksuja. Tietäisi vaan miten tällaisen elimistön saa sellaiseen iskuun, että se on mahdollista.

I find the heart but then I hit the wall

Kesätunnelmia

Joo, se on kesä taas ja taas on aika aloittaa ainainen valitus kuinka päivät/illat kuluvat töissä ja koko ajan väsyttää. Allergiat painaa päälle ja sitä myöden on kulku taas kadoksissa seuraavien noin kolmen kuukauden ajan. Rahat ja terveys kuluu erilaisissa riennoissa, joita kesä tarjoaa. Mutta ei siinä, kyllä mä silti tykkään kesästä. Suomessa on 9kk vuodesta talvi joten kyllä kesästä kuuluu nauttia kaikista harmeista huolimatta.

10mila08

Täältä tulee Tiomilan matkakertomusta. Tuskin se enää ketään kiinnostaa, mutta sain tossa kartan ja innostuin.

Prologi
Juoksin siis MS Parman kolmosessa kakkososuutta. Pitkää yötäkin tarjottiin, mutta edeltävät viikot eivät olleet menneet mitenkään hienosti treenin puolesta. Totesin, että 12,25km on ihan riittävästi. Olin matkassa aika lailla turistimeiningillä. Toimin päivällä Heidin kanssa naisten joukkueen "huoltajana" ja olin muutenkin koko päivän jalkojen päällä enkä tietysti nukkunut yhtään. Unohdin kompassin ja varalampunkin kotiin. Onneksi Gurulla ja Macolla oli varaosia mukana. Viestin alkamisajankohdastakaan ei ollut täyttä varmuutta. Ihmettelin vain kun Maco vetää jo vermettä niskaan. Kuulin siinä, että startti onkin 22.00 eikä 23.00.

Verrytellessä ei tuntunut mitenkään herkältä, mutta ei myöskään yllättäen aivan paskaltakaan. Väliajoista päätellen km-vauhdit oli taas laskettu aivan persielleen. En nähnyt varvauksessa joukkueeni aloittajaa E-M Vainiota, joten siirryin sitten pikkuhiljaa vaihtoalueen suuntaan. Kärkikin oli jo tulossa vaihtoon. Kyselin manageri-Määtältä tilannetta, mutta mies oli aivan pönttö sekaisin, koska kärki oli tosiaan tulossa vaihtoon eikä Öysteiniä näkynyt missään. Siirryin siis loppusuoran varteen ottamaan lukua juoksijoista ja kannustamaan Paukea.

Kisa

K-1
E-M tulikin mielestäni yllättävän hyvin, 12min kärjestä ja isossa letkassa. Alkuvälit olin nähnyt jo screeniltä etukäteen joten sen suhteen ei ollut mitään yllättävää. Alun pellolla ja polulla jengiä lappoi ohi oikealta ja vasemmalta, normaali tilanne siis. Otin oman, suoran reitinvalinnan niittyä ja polkua pitkin, joka ei yllättäen kelvannut kenellekään muulle. Rastilla olikin sitten ihan reilusti porukkaa ja letkajenkka kakkosvälille oli valmis.

1-2
Kompassi ja kartta tanaan ja letkan mukaan. Kulku olisi riittänyt kovempaankin vauhdinpitoon, mutta en jaksanut sooloilla tai rynniä tässä vaiheessa. Loppuvälillä tien jälkeen vedettiin kyllä niin jäätävään shittiin, että ois pitänyt irtaantua letkasta ja ottaa vähän parempi reitti. Viimeistään tällä välillä totesin, että on parempi suunnistaa vain itse. Identtikin meinasi hävitä siihen puskaan, mutta onneksi SportIdent kelluu.

2-3-4-5-6
En voi käsittää, että tälläisiä välejä on huippusuunnistuskilpailussa. Kyllä siellä silti jengiä näytti pyörivän. Etenin yksinään muista välittämättä.

6-7
Taas vähän pidempää väliä. Letka oli taas koossa. Ei muuta kuin taas letkan mukaan ja uria pitkin rastimäkeen. Tälläkin välillä kävi mielessä, josko sitä lisäisi vauhtia. Tyydyin kuitenkin edelleen letkan vauhtiin. Matkaa vaihtoon oli kuitenkin reilusti. Rastimäessä parinkymmenen hengen letkasta alkoi sinkoilla jengiä joka suuntaan. Lopulta juoksin yksinään suoraan rastille. Liekö ollut hajontaa.

7-8
Lyhyt vaikean näköinen väli ja kuopparasti. Singahdin kuitenkin vain rinnettä alas ja tietysti väärälle hajontarastille. Siitä sitten sujuvasti omalle rastille.

8-9-10-11-12
Aivan ihanaa laapotusta polkuja ja niittyjä pitkin. Tässä vaiheessa taitoin taivalta aika lailla yksikseni. Yleisörastin kohdalla alkoi tuntua ensimmäisen kerran vähän pahalta. Kiittelin itseäni etten lähtenyt rynnimään letkajenkkaväleillä.

12-13
Rasti 13 vaikutti melko pahalta ja sitä ennen olisi kivuttava kaksi nousua. Varvauksen jälkeisessä mäessä hapot oli jo korvissa ja pientä krampin tuntua reisissä. Järki kuitenkin pelasi ja rauhoittelin tilannetta. Rastimäkeen kiivetessä jostain oli ilmestynyt taas kymmenkunta kaveria letkaan. Peukut pystyssä lähestyin rastia ja siellä se oli niin kuin pitikin.

13-14
Taas aika lyhyttä väliä. Letkasta singahteli taas porukkaa joka suuntaan, mutta pidin suunnan ja otin rastin.

14-15
Lyhyt väli ja maastosta ja kartasta ei oikein saanut selvää. Tällä kertaa letka oli valinnut etenemismuodoksi avorivin ja näin rastikin löytyi.

15-16
Sitten olikin kivuttavana 12-13-välillä noustu rinne toiseen suuntaan. Nyt oli onneksi pururataa alla ja nousu vähän loivempi. Päätin juosta ylös ja katsoa miten kavereilla kulkee. No eihän niillä kulkenut ja otin edestä uuden selän. Näillä sijoilla juostessa on kiva, kun meikäläisenkin vauhdilla pystyy jättämään jengiä juoksemalla. Rasti oli taas helppo ja nyt alkoi olla kisa niin lopussa, että uskalsin nostaa vauhdin maksimiin.

16-17-18-19
Helppoja polkuvälejä. Kattelin vain koodeja, että käyn oikeat rastit.
Viimeiselle pudotettaessa kompuroin sen verran, että pohkeeseen iski kramppi.

19-M
Yritin kehittää jotain loppukiriä, mutta kaaduin vain turvalleni ja toinenkin pohje kramppasi. Sen jälkeen juoksu oli normaaliakin säälittävämmän näköistä toikkarointia.

Epilogi
Suunnistus pysyi hanskassa koko matkan lukuunottamatta kakkosen huonoa reitinvalintaa. Rata oli niin helppo ettei siinä oikein ollut haastetta. Juoksu kulki yllättävän hyvin loppumatkan kramppeja lukuunottamatta. Oman juoksun jälkeen siirryin taas turistiosastolle kannustamaan ja tsemppaamaan ykkösen miehiä. Saatoin sihauttaakin. Kilpailun loppu oli taas kunnon jännitysnäytelmä ja Maxin loppukiri ei taaskaan jättänyt ketään kylmäksi.

Tässähän näitä tunnelmia reilun kuukauden takaa. Tackar ja nähdään Jukolassa.

HCR

Tiomilan karttaa ei ole vielä näkynyt, enkä ole kyllä kysellytkään. Matkakertomus tulee kyllä joskus.

Viime aikoina on ollut kaikenlaista kiirettä. Muuttohommia piti hoidella, autonhuollossa oli pientä häsmäkkää ja lisäksi koulussa oli viimeinen työviikko. Nyt ollaan voiton puolella. Muutto on hienosti suoritettu ja kalusteetkin alkavat löytää oikeille paikoilleen. Auto on viimein turvallisesti Turussa, mutta edelleen jokseenkin paskana. Luulen, että hienosti palvelut Punainen Paholainen on tullut tiensä päähän. Koulussa on vielä jäljellä pari tenttiä ja joitakin sähköpostitse palautettavia tehtäviä. Siltäkin osin alkaa vihdoin helpottaa.

Lauantaina kävin kirmaisemassa Helsinki City Runin. Puolimaratonista siis puhutaan. Olin helmikuussa voimani tunnossa kun menin ilmoittautumaan tähän tapahtumaan. Viimeisen kuukauden harjoittelu ei ole kuitenkaan mitään kaunista katsottavaa. Siksi olinkin vähän pelko puserossa, että miten äijän käy. Vuonna 2006 juoksin vastaavan kisan maratonvauhdin kokeilukisana kevyesti aikaan 1.27. Nyt ajattelin, että 1.30 alitus oisi kova juttu.
Sää ei varsinaisesti suosinut meikäläistä. Olin tilannut aamuksi ennen kisaa vesisateen ja kisan ajaksi noin 15 asteen lämpötilaa. Vesisadetta ei tullut ja lämpötilakin taisi olla lähes 25 astetta, auringossa ainakin. Lähdin matkaan myös hieman rikkinäisillä lenkkareilla, koska parempiakaan ei sattunut olemaan saatavilla.

Aloitin rennosti ja tonnien ajat pyörivät 4.10 ja 4.25 välillä. Viiden kilsan kohdalla oli eka juomapiste. Yritin juoda vauhdissa, mutta ei siitä mitään tullut. Piti jatkaa melko kuivin suin matkaa. Puksuttelin aika hyvissä fiiliksissä sinne 10-11 kilometrin juomapaikalle asti. Puolessa välissä matkaa huomasin, että olen 1.30 tavoiteaikaa hieman jäljessä eikä oikein tehnyt mieli kiristää vauhtia. Sitten siirryttiin pölyävälle hiekkatielle. Happi ei enää kulkenut, kurkku kuivui ja aurinkokin siinä paisteli suoraan niskaan. 12-17km meni aika tuskaisissa merkeissä ja päätin etten enää ikinä juokse mitään kisaa. Vauhti ei kuitenkaan merkittävästi hidastunut. 17km kohdilla juomapaikalla piristyin kuitenkin huomattavasti ja laskeskelin siinä päissäni, että jos vetelen viimeset 4,1km noin 4.00min/km vauhtia tai vähän ylikin niin mahdollisuuksia 1.30 alitukseen on. Aloitin siitä rajun, hurmioituneen kirin ja raastoin kohti maalia. Yllättävän hyvin jaksoin painaa. Jengiä tuli solkenaan selkä edellä vastaan, uskokaa tai älkää. 19km kohdalla aikaa oli mennyt muistaakseni 1.21 ja risat, 20km kohdalla 1.25. Maalissa siis nettoaika eli lähtöviivalta maaliviivalle 1.29.33, mutta virallinen aika eli lähtölaukauksesta maaliviivalle 1.29.54. Lähtöryhmässähän oli 2500 juoksijaa. Ei siinä ihan keulilla lähtöviivalle päässyt. Aika tiukille siis meni tavoiteajan kanssa, mutta pakko tähän on olla tyytyväinen ja voishan sitä joskus taas osallistua kuntojuoksukisaan.

Tiomilan yössä

Sain koottua itseni elävien kirjoihin ja juoksin sen toisen osuuden. Kisasta lisää kunhan saan jostakin kartan ja voin vähän spekuloida suoritusta.

Päivän biisi: Sonata Arctica - San Sebastian

Pitäisikö itkeä vai nauraa?

Juuri kun luulin olleeni pohjalla, joku päätti heittää minulle vielä lapion. Kilpailukausi henkilökohtaisten kilpailujen osalta ei siis auennutkaan vielä Siljarasteilla. Viime tiistaina iski nimittäin viisaudenhampaan aiheuttama tulehdus. Buranan voimalla sitkistelin pari päivää kunnes pääsin hammaslääkäriin. Tuomio oli selvä. Lääkekuuri päälle ja hammas poistetaan kolmen viikon päästä. Tulehduksen ja lääkkeiden ansiosta olo oli sen verran heikko ettei kilpailemisessa olisi ollut mitään järkeä. Toki otin myös pienet flunssat siihen päälle.

Sellaista tosiaan. Tiomilakin siellä jo kolkuttelee. Nohevana taistelijana hommasin itselleni (tai manageri hoiti) joukkuepaikankin. Toista osuutta olisi luvassa. Tällä hetkellä 12,3km tuntuu aika kovalta haasteelta ja luulen, että fiilistä pitää tarkistaa vielä useammankin kerran tällä viikolla. Voi olla, että olen tosiaan pelkästään huoltajana mukana. Jukolassa sitten taas.

Koulussa odottaa vielä loppusetit. Tarkoittaa noin neljää tenttiä, yhtä ainekirjoitusta, yhtä harjoitustyötä ja kahta esitelmää. Menköön omalla painollaan.

Yössä

Kevät alkaa olemaan sen verran pitkällä, että kiinnostus koulunkäyntiin on täysin nollassa. Itse asiassa kiinnostus ylipäätään mihinkään on aika nollassa. Tentteihin en jaksa lukea, vaikka pitäisi. Lenkillä voisin käydä enemmän, mutta ei siitä mitään hyötyä olisi kuitenkaan. Ainakin jää aikaa kaikenlaiseen turhaan kuten blogikirjoitteluun ja surffaamiseen. Olen myös yrittänyt purkaa pahaa oloani loputtomalla musiikin kuuntelulla. Olenkin löytänyt monta mulle uutta hyvää artistia.

Kilpailukausi jatkuu sunnuntaina Siljarastien merkeissä. Matkana on aika tiukka 9,1km. Toivottavasti jaksan loppuun asti. Tiomilaan lähden näillä näkymin huoltajaksi/turistiksi. Ykkösjoukkuepaikka ei (tietenkään) auennut ja kakkosjoukkuetta ei vaivauduttu lähettämään matkaan. Olen kuitenkin sen verran suurviestifanaatikko, että kisoihin on pakko päästä, vaikka sitten juomapullonkantajaksi. Onhan se hienoa olla edes pieni osa menestyvää joukkuetta.

Pian on edessä muutto taas kesäksi Turkuun. Enää en jaksa pyöriä vanhempien nurkissa, vaan muutan saunalliseen vuokrayksiöön. Tervetuloa lenkkikaveriksi ja saunomaan. Voisin taas yrittää käydä lenkillä kesälläkin, jotta syksyllä liikkuminen olisi vähän kevyempää.
Työt alkavat 19.5. Siinä sitä sitten taas painetaan duunia aina syyskuun alkuun asti. Onneksi kesällä riittää jälleen tapahtumia lähes joka viikonlopulle ja onhan siinä Oringenkin välissä.

Oikeastaan odotan kesää.

Kevätyössä

Meni taas sen verran nihkeästi etten jaksa mitään kummempia reittiselostuksia kirjoitella. Lyhyt kooste yön tapahtumista on kuitenkin paikallaan.
Pääsin matkaan Crespon ja Timon jälkeen sijalla 18. Sijahan oli mainio ja varsinkin Crespon comeback-juoksu erittäin jäätävä. K-pisteelle juostessa kone ei tuntunut käynnistyvän lainkaan. Letkaa olisi ollut tarjolla, mutta vauhti ei riittänyt. Ykkönen löytyi hienosti ja kakkonen lopulta pienten hakkuuhäröilyjen jälkeen. Kolmoselle otin alhaalta oikealta kulkevan reitinvalinnan. Olihan minulla oikeanpuoleisin hajontarasti. Tietysti löysin itseni pienten kikkailujen jälkeen kahdelta väärältä hajontarastilta ennen omaani. Tämän episodin jälkeen olin vailla seuraa. Kahdelle seuraavallekin rastille oli pitkää hajontaa tarjolla. Neloselle mennessä sain jonkin ryhmän kiinni ja piti siinäkin pienet kiemurat ottaa ennen rastia. Vitoselle mennessä lisäsin vauhtia, koska siinä vaiheessa alkoi kulkemaan. Kutoselle könysin jyrkänteiden välistä Oikarisen perässä ja seiskavälillä alkoikin sitten muodostua jonkinlaista letkaa. Tosin Oikarista en enää nähnyt. Letka ei kuitenkaan ollut kovin vauhdikas ja siirryin veturin paikalle. Seiska löytyikin hyvin pienestä pysähdyksestä ja ihmettelystä huolimatta. Kasille jatkoin vetohommia ja se menikin telkkänä. Rasti ei kuitenkaan kelvannut takanatulijoille paitsi Kinnin Juholle, joka ilmestyi jostain kuvioihin mukaan. Juhon kanssa sitten läpsyteltiin rauhallista vauhtia aina maaliin asti. Rastit löytyivät kohtuullisen hyvin viimeistä lukuunottamatta.
Semmonen viesti tällä kertaa. Alussa olisi tarvinnut tsempata vähän enemmän, jotta olisin päässyt letkoihin. Vauhtia vain lisää niin hyvä tulee. Ykkösjoukkue jatkoi menestyskulkuaan, mahtavaa.

Södertälje

Joo tuota, oltiin leirillä Södertäljessä. Ohjelmaan kuului kaksi suunnistustreeniä, kaksi juoksulenkkiä ja yksi viestisuunnistuskilpailu. Vettä ei satanut eikä ollut myöskään lunta. Ihan kivaa siis oli vaikka en jaksanut juosta enkä osannut suunnistaa.
Laivamatkalla olisi kannattanut mennä heti nukkumaan. Maanantai oli nimittäin täysin turha päivä ja sen olisi voinut pyyhkiä kalenterista kokonaan pois. Toivottavasti saan kerättyä itseni takaisin elävien kirjoihin Kevätyön viestiin mennessä. Eikä se varmaan ketään haittaa vaikka en saisikaan.

Kevättä rinnassa

Kevät on näköjään saapunut myös Jyväskylään. Lämpöasteet ovat kivunneet reiluun kymmeneen jo parin päivän ajan. Lumi sulaa pois kovaa tahtia ja meininki on kuin Venetsiassa. Vesi virtaa kaduilla ja kura roiskuu. Siinä on kiva lipsutella menemään jalan tahi pyörällä.

Tänään on lähtö kevään toiselle Ruotsin leirille. Tällä kertaa Tuhkolman lähtettyville Södertäljeen. Onneksi sieltäkin on kuuleman mukaan lumet sulaneet. Sunnuntaina on edessä viime vuoden tapaan kilpailukauden avaus Kolmårdskavlenin merkeissä. Siitä se kilpailuralli sitten taas alkaa. Yritän taas saada väsättyä jotain kilpailuraportteja tänne, mahdollisesti karttojen kera. Luultavasti kiinnostus kuitenkin taas loppuu jossain vaiheessa.