tiistai 13. tammikuuta 2009

Gory, gory, what a hell of a way to die

He ain't gonna jump no more. Tuttuja sanoja ainakin Band of Brothersin ystäville. Loistava sarja 101. maahanlaskudivisioonan ja sen Easy-komppanian vaiheista toisessa maailmansodassa. Itsekin olen katsellut sarjan monta kertaa DVD-levyiltä. Suosittelen katsomaan, vaikka ei olisikaan sotaelokuvien ystävä. Omat suosikkini sarjassa ovat yllätys yllätys Richard Winters ja Lewis Nixon. Tämä parivaljakko tasapainottaa toisiaan sopivasti. Älä lue eteenpäin jos et halua paljastuksia sarjan vaiheista:)

Winters on loistava johtaja ja etenee urallaan koko sarjan ajan joukkueenjohtajavänrikistä pataljoonan komentajaksi eli majuriksi saakka. Hän saa teoillaan ja esimerkillään miestensä luottamuksen. Nixon taas ei ole niin kiinnostunut sodasta ja on aluksi tiedustelu-upseerina, mutta alennetaan lopussa operaatioupseeriksi. Hänelle maistuu enemmän viski eikä hän viihdy oikein "herrojen" seurassa. Erityismaininnan saa vielä Ronald Speirs, joka on hieman sotahullu ja äärimmäisen rohkea. Mieleenpainuvin kohtaus Speirsin osalta sarjassa on Easy-komppanian hyökkäys, jossa luutnantti Dike odotetusti epäonnistuu komppanianpäällikkönä ja Winters määrää Speirsin ottamaan Easyn johtoonsa ja viemään hyökkäyksen loppuun.

Oho, tulipas pitkä setti B of B:stä. Sori, innostuin.
Olen taas muuttanut Jyväskylään. Kävin tänään pitkästä aikaa luennolla ja luin jopa tenttiin. 1,5h koulupäivän jälkeen laitoin nastarit jalkaan ja kirmaisin lenkille. Juoksukeli ei tällä hetkellä ole paras mahdollinen, koska jäätä, lunta ja märkää riittää. Nautiskelin kuitenkin Laajavuoren poluista noin tunnin verran. Uskon, että tällä hetkellä jokainen tehty treeni parantaa fiilistä ja antaa pohjaa koko ajan kovenevaa harjoittelua varten. Nousujohteisuus on nyt tärkeätä, koska reilun kuukauden tauon ja pienten sairastelujen jälkeen en oikein voi heti lyödä kaikkea peliin. Tenttiin luku jatkukoon...

Ei kommentteja: